Jos tämän kuun presidentinvaali olisi tasainen, ratkaisuksi voisi tulla taito esiintyä niin, että käytöstä ei voisi tulkita vain vaaleista aiheutuneeksi.
Kaikilla ehdokkailla on myös tukijansa: myös taito selittää käyttäytyminen voisi olla ratkaisevaa.
Kun Arhinmäki meni naimisiin, tulkinta on tietysti se, että naimisiin mentiin vaalien takia. Eihän presidenttipari voi susipari olla. Vai olisiko kyse ollut sitoutumisesta, vastuusta, kun kerran lapsi on syntymäisillään (selitys).
Kun ne, joita ei saa sanoa Persuiksi, laukovat "vain sitä, mitä kaikki ajattelevat, mutta eivät uskalla sanoa" ja Soini toruu ja vaatii rangaistusta, on tietenkin kyse siitä, että Soini saa näin julkisuutta ja tilaisuuden olla oikeassa. Vai olisiko sittenkin kyse siitä, että Soini tuntee vastuunsa ja on todella sitä mieltä, että näihin vihapuheisiin on puututtava ja puolueen kanta ei ole sama kuin näiden hakkaraisten ja halla-ahojen (selitys).
Essayah näyttää omineen kristinuskon vain yhden puolueen mandaatille, vai olisiko hän aidosti kristitty. Suuri Israelin ystävä tietysti siis hyväksyy Israelin valtioterrorismin? Kuuluu juuri televisiossa (Aamu-tv 9.1.) puhuvan neuvotteluosapuolena palestiinalaisista ja myös heidän paluuoikeudestaan maahan (Palestiinaan? Israeliin - ei sano kuin "maahan".)
Haavisto on ainoa sovittelukykyinen tai sitten hän on ollut tunnustusta saanut sovittelija, monien muiden joukossa. Kun on tunnevaali, puoliso tulee esteeksi?
Lipponen pyrki Euroopan keisariksi ja ajoi Suomen väkisin EU-hun. Olisiko hän kuiten kin ollut taitava opportunisti, jonka ansiosta Suomi sai edullisen liittymäsopimuksen ja painoarvoaan enemmän vaikutusvaltaa. (Joka tapauksessa mielestäni historiallinen monumentti, ei dynaaminen presidentti)
Biaudet monopolisoi vähemmistö- ja tasa-arvoasiat? Asantuntemusta ja verkostoa on.
Väyrynen on ottanut irtiottoja puolueestaan useinkin, ei ole mukautunut puoluedemokratiaan, on täydellisen epärealistinen omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä nähden. Ja kuitenkin hän on se, joka aina selviää, aina pulpahtaa pinnalle, aina saa suuren tuen omiltaan tosipaikassa.
Niinistö on ollut jo vuosia harkiten irti päivänpoliittisesta ryvettymisestä, hänestä on tekemällä tehty presidenttiä, Hän on saanut asemansa takia lausuntoautomaattina sanoa sellaisia totuuksia, että kokoomus ei puolueena voi mitenkään olla niiden takana, henkilö-Niinistön torumista ei ole silti kuultu, Mutta entä jos Niinistö onkin sitä mieltä, aidosti. Viimeksi hän esimerkiksi on vaatinut talouselämää vastuuseen talouskriiseistä.
Onhan toki ehdokkaissa aitojakin, isoja eroja. On tehtävä myös sellainen, että näkemystään vastaankin joutuu siinä toimimaan, esimerkiksi allekirjoittamaan lakeja, joita ei oikeastaan hyväksy. Ristiriitoja vakaumuksen kanssa tullee useimmille.
Toivon toista kierrosta. Ennusteet ovat vain ennusteita!
Eräästä FB- kommentista poimin tähän lisäystä.
Eräs Ella kirjoittaa, että kun kehumme, kuinka hyvin Arhinmäellä meni, tuntuu kuin itsekin ihmettelisimme, kuin olisi odotuksena, että Paavo ei selviäisi! Aika ovela kommentti, johon osasin vastata vain, että kun sanomme, että Paavo selviytyi hyvin, se tarkoittaa, että Paavo selviytyi hyvin. Toki puhuin aitoudesta, kansan seassa aidosti olemisesta ym., mutta se kai vastasi enemmän kysymykseen, mitä hienoa on vierailuissa erilaisissa laitoksissa ja kauppakeskuksissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. tammikuuta 2012
perjantai 9. joulukuuta 2011
Varaton porvari
Paradoksi. Luulisin, että useat kääntävät sen mielessään sanalla vitsi. Voihan se toki sitäkin olla, mutta oikeastaan on kyse - niin, paradoksista...
Esimerkkinä käyköön vierailu 70-luvun alussa Rinnekodissa. Oli excursio sinne tänne, jotta opekokelaat saisivat käsityksen erilaisista lapsista, vierailut olivat osa erityispedagokiikan kurssia. No saivat! Se paradoksikin opittiin tällä reissulla: ylivilkkaille lapsille oli ruvettu antamaan piristeitä osana hoitoa, ja kas kummaa, tämä tehosi.
Superparadoksi on Alko tekemässä merkittävää raittiustyötä. Nobelin rauhanpalkinto on myös valitettavan usein naurettava paradoksi: palkinto on annettu niille, jotka ensin ovat konfliktin syylliset, ja kas, jonkin suurvallan ja YK:n painostuksella sen sitten neuvotelleet keskeneräiseen ratkaisuun. (Vaikka parit Kissinger ja Le Duc Tho tai Jasser Arafat ja Menachem Begin.)
Yksi paradoksi tapahtuu koko ajan ekoasioissa, ilmastopolitiikassa, kaikessa maailman pelastamisessa. Kyse on lujasta uskosta tekniikkaan. Parannetaan koneita ja laitteita, lainsäädännöllä vaaditaan yhä pienempiä päästöjä, pienempää kulutusta.
Ja todellakin: tässä suhteessa on uusi parempaa kuin vanha. Mutta kun niitä laitteita samaan aikaan tulee aina vain lisää, kokonaistuho maailmalle sen kun lisääntyy. Paradoksihan on myös se, että lainsäätäjä kieltää ja rajoittaa, mutta kuitenkin samaan aikaan lisää ja tekee mahdolliseksi yhä suuremman riippuvuuden tavarasta.
Samat tekniikkauskovaiset myös ramppaavat brändien ja muodin perässä ja ovat markkinoiden lisääjinä ja jätteentuottajina yhä pahempia tuhoajia.
Ja se tekniikka tehdään yhä monipuolisemmaksi, yhä houkuttelevammaksi - yhä vähemmän aikaa kestäväksi, yhä nopeampaan kiertoon tuottamaan jätettä ja tuhoamaan raaka-aineita..
----
Eräs poliittinen paradoksi on totuudessaan karmea, ja syihin olisi jonkun muunkin kuin amatöörianalyytikkoblogistin paneuduttava. Tämä paradoksi on suoranainen vaara suurelle osalle ihmikuntaa, joka itse valitsee itselleen yhä huonomman olon! Tai laiskuuttaan ja saamattomuuttaan antaa vallat ajaa itsensä yhä huonompaan jamaan.
Kun tulee lama ja ahdinko, turvaudutaan siihen, joka laman aiheutti eli pääomaan, sen bulvaanipuolueisiin, oikeistoon. Ja kun yhä eriarvoistetaan ihmisiä ja pannaan se heikoin maksumieheksi, esimerkiksi se vielä töissä oleva, oikeiston suhteellinen kannatus sen kun lisääntyy.
Oma pika-analyysi on, että on petytty siihen, että poliittiset vasemmistopuolueet eivät ole pystyneet enää täyttämään pienipalkkaisen tai syrjäytyneen toiveita, on petytty ja katsotaan sinne, missä menee lujaa. Eikä uskota vasemmistoon, sillä kun ei ole rahaa takanaan ratkaista rahakysymyksiä.
Toinen ajatus on, että em. pettymyksen takia useat nimenomaan vähäväkiset jättävät äänestämättä kokonaan. Jäljelle siis jäävät ne aina äänestävät varmat oikeiston kannattajat. Siis valtakirja jää oikeistolle, ei anneta.
Kolmas syy on ehkä se, että kaiklla , toimeentulotuellakin elävällä, on jonkin verran hyvinvointia, eli ei varsinaista luokkapuoluetta enää tarvita?
Neljäs syy on imago: teollinen työ, rakennustyö, ruumiillinen työ on muuttumassa siistiksi sisätyöksi, eikä huono palkkatasokaan auta, riitä enää mieltämään itseään työläiseksi. (Tätä näkyi jo heti, kun omia silmiä vasta aukoi: esimerkiksi alimman palkkaluokan pankkineiti oli useimmiten niin hienoa porvaria, että!) Kokoomus pystyy esiintymään työväenpuolueena, ja moni uskoo!
Viides syy on tietysti oikeiston hyvä taito markkinoida itseään: täytyy kaikkien myöntää, että esimerkiksi Kokkareilla on edustava eturivi.
Kuudes syy on historiassa, meillä on nyt tilaisuus nokitella ja näyttää inhalle idälle.
Seitsemäs syy on poliittinen vastuu. Kun on kansallinen hätätila, vasemmisto joutuu esimerkiksi hallitusvastuuseen ja tekemään ne ikävät asiat, joita on pakko tehdä.
No, seuraavissa vaaleissa on helppo sanoa, että leikkaukset ja kurjistaminen ovat siis vasemmiston syytä...
Seurauksia omista valinnoista on edessä. Populismi nousee yhä, ainakin vielä kunnallisvaaleissa ja ay-vaaleissa häviää asia metelille ja ivalle.
Kunnat toteuttavat budjettejaan ilman valtion suurta ohjausta, rahaa ei korvamerkitä.
Tietoisesti huononnetaan kuntien rahoitusta esimerkiksi vaatimalla kunnalta yhä uusia lakisääteisiä tehtäviä ja samaan aikaan yhä suurempi osa jää verotuloista palautumatta kuntiin valtionapuina. Mitä tekee oikeisto: se turvaa kunnan ja valtion selviytymisen, ei kansalaisen hyvinvointia.
Vasemmisto saa räkyttäjän roolin, joutuu vastustamaan ainaisia uudistuksia ja "palvelujen kehittämisiä" eli alasajoja ja huononnuksia. Tämä on osa peliä: edistyksellisyys ei pääse näkyviin, aina on kylliksi puuhaa vastustamisessa, eli vasemmisto ei saa mitään uutta aikaan.
Ulkopoliittisesti Suomi sitoo itsensä yhä tiukemmin EU-hun ja Natoon, luovutttaa omaa päätösvaltaansa suoraan pääoman ja sen puolustajan koville ytimille eli USA:lle ja johtaville länsimaille. Kuitenkin juuri oikeisto on se, joka jaksaa ratsastaa sillä ns. isänmaallisuudella - joka on jämähtänyt sinne jonnekin sotamoraalin ja kansalaissodan kaunojen välimaastoon? Mitä isänmaallista on markkinoissa, lännen sotilasliitossa tai hirttäytymisessä liittovaltioon?
Siis pikaisesti todellista poliittista analyysia. Analyysin tulokset suunnitelmiksi. Pikaisesti suunnitelmat toiminnaksi. Ja toimintaa.
Nyt olisi se aika ihan oikealle hengenluonnillekin.
Esimerkkinä käyköön vierailu 70-luvun alussa Rinnekodissa. Oli excursio sinne tänne, jotta opekokelaat saisivat käsityksen erilaisista lapsista, vierailut olivat osa erityispedagokiikan kurssia. No saivat! Se paradoksikin opittiin tällä reissulla: ylivilkkaille lapsille oli ruvettu antamaan piristeitä osana hoitoa, ja kas kummaa, tämä tehosi.
Superparadoksi on Alko tekemässä merkittävää raittiustyötä. Nobelin rauhanpalkinto on myös valitettavan usein naurettava paradoksi: palkinto on annettu niille, jotka ensin ovat konfliktin syylliset, ja kas, jonkin suurvallan ja YK:n painostuksella sen sitten neuvotelleet keskeneräiseen ratkaisuun. (Vaikka parit Kissinger ja Le Duc Tho tai Jasser Arafat ja Menachem Begin.)
Yksi paradoksi tapahtuu koko ajan ekoasioissa, ilmastopolitiikassa, kaikessa maailman pelastamisessa. Kyse on lujasta uskosta tekniikkaan. Parannetaan koneita ja laitteita, lainsäädännöllä vaaditaan yhä pienempiä päästöjä, pienempää kulutusta.
Ja todellakin: tässä suhteessa on uusi parempaa kuin vanha. Mutta kun niitä laitteita samaan aikaan tulee aina vain lisää, kokonaistuho maailmalle sen kun lisääntyy. Paradoksihan on myös se, että lainsäätäjä kieltää ja rajoittaa, mutta kuitenkin samaan aikaan lisää ja tekee mahdolliseksi yhä suuremman riippuvuuden tavarasta.
Samat tekniikkauskovaiset myös ramppaavat brändien ja muodin perässä ja ovat markkinoiden lisääjinä ja jätteentuottajina yhä pahempia tuhoajia.
Ja se tekniikka tehdään yhä monipuolisemmaksi, yhä houkuttelevammaksi - yhä vähemmän aikaa kestäväksi, yhä nopeampaan kiertoon tuottamaan jätettä ja tuhoamaan raaka-aineita..
----
Eräs poliittinen paradoksi on totuudessaan karmea, ja syihin olisi jonkun muunkin kuin amatöörianalyytikkoblogistin paneuduttava. Tämä paradoksi on suoranainen vaara suurelle osalle ihmikuntaa, joka itse valitsee itselleen yhä huonomman olon! Tai laiskuuttaan ja saamattomuuttaan antaa vallat ajaa itsensä yhä huonompaan jamaan.
Kun tulee lama ja ahdinko, turvaudutaan siihen, joka laman aiheutti eli pääomaan, sen bulvaanipuolueisiin, oikeistoon. Ja kun yhä eriarvoistetaan ihmisiä ja pannaan se heikoin maksumieheksi, esimerkiksi se vielä töissä oleva, oikeiston suhteellinen kannatus sen kun lisääntyy.
Oma pika-analyysi on, että on petytty siihen, että poliittiset vasemmistopuolueet eivät ole pystyneet enää täyttämään pienipalkkaisen tai syrjäytyneen toiveita, on petytty ja katsotaan sinne, missä menee lujaa. Eikä uskota vasemmistoon, sillä kun ei ole rahaa takanaan ratkaista rahakysymyksiä.
Toinen ajatus on, että em. pettymyksen takia useat nimenomaan vähäväkiset jättävät äänestämättä kokonaan. Jäljelle siis jäävät ne aina äänestävät varmat oikeiston kannattajat. Siis valtakirja jää oikeistolle, ei anneta.
Kolmas syy on ehkä se, että kaiklla , toimeentulotuellakin elävällä, on jonkin verran hyvinvointia, eli ei varsinaista luokkapuoluetta enää tarvita?
Neljäs syy on imago: teollinen työ, rakennustyö, ruumiillinen työ on muuttumassa siistiksi sisätyöksi, eikä huono palkkatasokaan auta, riitä enää mieltämään itseään työläiseksi. (Tätä näkyi jo heti, kun omia silmiä vasta aukoi: esimerkiksi alimman palkkaluokan pankkineiti oli useimmiten niin hienoa porvaria, että!) Kokoomus pystyy esiintymään työväenpuolueena, ja moni uskoo!
Viides syy on tietysti oikeiston hyvä taito markkinoida itseään: täytyy kaikkien myöntää, että esimerkiksi Kokkareilla on edustava eturivi.
Kuudes syy on historiassa, meillä on nyt tilaisuus nokitella ja näyttää inhalle idälle.
Seitsemäs syy on poliittinen vastuu. Kun on kansallinen hätätila, vasemmisto joutuu esimerkiksi hallitusvastuuseen ja tekemään ne ikävät asiat, joita on pakko tehdä.
No, seuraavissa vaaleissa on helppo sanoa, että leikkaukset ja kurjistaminen ovat siis vasemmiston syytä...
Seurauksia omista valinnoista on edessä. Populismi nousee yhä, ainakin vielä kunnallisvaaleissa ja ay-vaaleissa häviää asia metelille ja ivalle.
Kunnat toteuttavat budjettejaan ilman valtion suurta ohjausta, rahaa ei korvamerkitä.
Tietoisesti huononnetaan kuntien rahoitusta esimerkiksi vaatimalla kunnalta yhä uusia lakisääteisiä tehtäviä ja samaan aikaan yhä suurempi osa jää verotuloista palautumatta kuntiin valtionapuina. Mitä tekee oikeisto: se turvaa kunnan ja valtion selviytymisen, ei kansalaisen hyvinvointia.
Vasemmisto saa räkyttäjän roolin, joutuu vastustamaan ainaisia uudistuksia ja "palvelujen kehittämisiä" eli alasajoja ja huononnuksia. Tämä on osa peliä: edistyksellisyys ei pääse näkyviin, aina on kylliksi puuhaa vastustamisessa, eli vasemmisto ei saa mitään uutta aikaan.
Ulkopoliittisesti Suomi sitoo itsensä yhä tiukemmin EU-hun ja Natoon, luovutttaa omaa päätösvaltaansa suoraan pääoman ja sen puolustajan koville ytimille eli USA:lle ja johtaville länsimaille. Kuitenkin juuri oikeisto on se, joka jaksaa ratsastaa sillä ns. isänmaallisuudella - joka on jämähtänyt sinne jonnekin sotamoraalin ja kansalaissodan kaunojen välimaastoon? Mitä isänmaallista on markkinoissa, lännen sotilasliitossa tai hirttäytymisessä liittovaltioon?
Siis pikaisesti todellista poliittista analyysia. Analyysin tulokset suunnitelmiksi. Pikaisesti suunnitelmat toiminnaksi. Ja toimintaa.
Nyt olisi se aika ihan oikealle hengenluonnillekin.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Paavo presidentiksi
Paavo Arhinmäki lupautuu ehdokkaaksi. Jo oli aikakin. Jo kuukausia ovat ehdokkaat saaneet julkisuutta niin itselleen kuin taustaryhmilleen, ja meidän Paavomme julkisuus on samaan aikaan lähinnä osallistumattomuutta Musiikkitalon avajaisiin.
Paavoja piisaa. Kenestäkään ei tule presidenttiä...
Vasuri-Paavo on varmasti näistä Paavoista aidoin.
Jalasmökki-Paavo ei kelpaa aidosti edes omilleen, on ottanut sellaisia irtiottoja oman puolueensa toimia vastaan, että aitoa kannatusta ei ole edes puolueen sisällä kuin parissa oikein peruskepulaisessa piirissä. Mutta onpahan hän ihan kuin oli Mikojan naapurissa: oli mikä vain linjamuutos, kukas se sieltä taas ponnahtaa näkyville!
Iso Paavo taas on jyrä, mistään piittaamaton opportunisti, töksäyttelijä äksyilijä. Kummasti vaalitilanne panee muka-hymyilemään ja perustelemaan asioita.
Olisiko tämä ollut hyvä Euroopan kuningas - mielestäni ainakaan Suomen Isäksi hän ei sovi, mielipidejohtajaksi ja tasapuoliseksi. Valtiomies (menneeltä) asemaltaan, ei kyvyiltään?
Kuvittele Soini edustamassa Suomea presidenttinä, so. Suomen julkikuvana.
(Tukin korvani, en kestä avunhuutojasi). Suomi on tietysti eksoottinen maa monelle, mutta junttius ei oikein taida enää olla muodissa muualla kuin amerikkalaisissa red neck-piireissä ja Suomessa. Joo, oikeasti puuttuu enää Hankkija-lippis. Ymmärrän toki, kyse on imagesta, jopa tahallaan ylläpidettävästä kuvasta - sopii ehkä muihin vaaleihin.
Mielipidejohtaja - hei, onko oikeasti mielipiteitä sutkautusten takana. Toimia ei ainakaan ole.
Pieniä ehdokkaita riittää. Pieniä? Koko pienuus on siinä, että puolue on "väärä", vaikka aatemaailma ja toimet olisivat suuriakin. Profiloitua pitää silti, ehkä vaalityössä voi tarjoilla edes hiukan hyviäkin ajatuksia. Pelkäänpä kuitenkin pahoin, että vaalitilanne liikaa yhtenäistää ehdokkaita. Mutta kun ei oikeasti ole toivoakaan valinnasta, toivon - enkä muuta edes epäile - että ainakin Arhis sanoo, mitä ajattelee, eikä huoraa aatettaan hymistelemällä. Haavisto taas on jo pelinsä pelannut, kun "me" heterot niin pelkäämme.
Presidentiksi näistä kuka vain, kunhan ei maamme kuvan pilaavaa moukkaa. Eipä tule.
On vielä se yksi, lausuntoautomaatti, joka on puolueensa kannastakin irrotellen ruvennut olemaan koko kansan viisas jo kauan sitten.
Paavoja piisaa. Kenestäkään ei tule presidenttiä...
Vasuri-Paavo on varmasti näistä Paavoista aidoin.
Jalasmökki-Paavo ei kelpaa aidosti edes omilleen, on ottanut sellaisia irtiottoja oman puolueensa toimia vastaan, että aitoa kannatusta ei ole edes puolueen sisällä kuin parissa oikein peruskepulaisessa piirissä. Mutta onpahan hän ihan kuin oli Mikojan naapurissa: oli mikä vain linjamuutos, kukas se sieltä taas ponnahtaa näkyville!
Iso Paavo taas on jyrä, mistään piittaamaton opportunisti, töksäyttelijä äksyilijä. Kummasti vaalitilanne panee muka-hymyilemään ja perustelemaan asioita.
Olisiko tämä ollut hyvä Euroopan kuningas - mielestäni ainakaan Suomen Isäksi hän ei sovi, mielipidejohtajaksi ja tasapuoliseksi. Valtiomies (menneeltä) asemaltaan, ei kyvyiltään?
Kuvittele Soini edustamassa Suomea presidenttinä, so. Suomen julkikuvana.
(Tukin korvani, en kestä avunhuutojasi). Suomi on tietysti eksoottinen maa monelle, mutta junttius ei oikein taida enää olla muodissa muualla kuin amerikkalaisissa red neck-piireissä ja Suomessa. Joo, oikeasti puuttuu enää Hankkija-lippis. Ymmärrän toki, kyse on imagesta, jopa tahallaan ylläpidettävästä kuvasta - sopii ehkä muihin vaaleihin.
Mielipidejohtaja - hei, onko oikeasti mielipiteitä sutkautusten takana. Toimia ei ainakaan ole.
Pieniä ehdokkaita riittää. Pieniä? Koko pienuus on siinä, että puolue on "väärä", vaikka aatemaailma ja toimet olisivat suuriakin. Profiloitua pitää silti, ehkä vaalityössä voi tarjoilla edes hiukan hyviäkin ajatuksia. Pelkäänpä kuitenkin pahoin, että vaalitilanne liikaa yhtenäistää ehdokkaita. Mutta kun ei oikeasti ole toivoakaan valinnasta, toivon - enkä muuta edes epäile - että ainakin Arhis sanoo, mitä ajattelee, eikä huoraa aatettaan hymistelemällä. Haavisto taas on jo pelinsä pelannut, kun "me" heterot niin pelkäämme.
Presidentiksi näistä kuka vain, kunhan ei maamme kuvan pilaavaa moukkaa. Eipä tule.
On vielä se yksi, lausuntoautomaatti, joka on puolueensa kannastakin irrotellen ruvennut olemaan koko kansan viisas jo kauan sitten.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Ne jyrää meitin!
Lehdistö - yleistäen - kertoo eduskunnan tapahtumista suunnilleen sanoilla Tiura ja Keskustan puheenjohtajakandidaatit.
Oikeasti eduskunnassa puheenaiheena ovat nyt mm. nuorisotyöttömyys, lisätalousarvio, Afganistanin joukkojen mahdollinen lisäys ja Tsadin joukkojen kotiutus, 3. sektorin toiminnan tukeminen...
Mutta kun pitää myydä. Pitää kertoa siitä, mikä kiinnostaa. Pitää opettaa ihmiset tietämään, mikä kiinnostaa.
Tuleviin eduskuntavaaleihin on jo ladattu pääteema. Maahanmuuttajiin täytyy suhtautua!
Kolme puoluetta (VAS, Vihr., RUOTS.) ovat selvästi profiloituneet mamu-myönteisiksi, muut hienosti sanoen kriittisiksi, rumasti sanoen vastaisiksi.
Aivan hullu teema: varsinaiseen lupaperusteiseen maahanmuttoon menee (suoraan) ihan 160 miljoonaa vuodessa, se raha ei millään lailla näy työpaikkojen vähenemisenä, sosiaaliturvan huononemisena, työttömyysturvan pienenemisnä, eläketasossa,...
Mutta kun...
Kaikki maahanmuuttajathan tietenkin tulevat tarpeetta, salaa, luvitta. He tuovat vain rikollista kähmintää, soluttavat maahan vierasta kulttuuriaan,varsinkin uskontoaan. He vievät naisemme, työpaikkamme, päivähoitopaikkamme ja sosiaaliturvamme ja tuovat kaikki mummotkin tänne
kerjäämään kaduillemme. Ja venäläiset ostavat rantamme ja esikaupunkialueemme.
Persu-ajatus? Mutta kun saa jatkuvasti näitä oppeja vihjailla (sanoa ei saa), kun ajatukset auliisti julkaistaan, kun vastaan sanojat ovat sananvapauden rajoittajia ja mamu-vastainen on marttyyri, asia uppoaa ns. kansaan. Olisiko oppi sukua kansallissosialismille jopa, tunnusmerkit viittaavat 30-luvun pula-aikaan?
Tosiasiassa maahanmuuttajiin ei voi suhtautua ryhmänä. Jokaisella tulijalla on erilainen motiivi tulla tänne - niin minne, Onnelaan? Voit peilata itseesi: ihanko todella tahdot lähteä omasta turvallisesta ja tutusta vieraaseen kulttuuriin, ääri-ilmastoon ihan kevein perustein? Harva tulee elintasoaan nostamaan pelkän sosiaaliturvan varaan.
EU:n peruskulmakiviä on työvoiman vapaa liikkuvuus. Mutta miksi sekin ylevä ajatus pitää liata monellakin tavalla? Harmaa työvoima on pahin: ei maksa veroja, todella syö työpaikkoja.
Ulkomaisella työvoimalla teetetään laillisestikin, ihan suomalaisella palkkatasolla ja oheiskustannuksilla mieluummin työ, vaikka vieressä on kymmenen tuhatta suomalaista ammattimiestä tumput suorina (Skanska Rovaniemellä) - ettei vain opeteta meikäpoikaa nöyremmäksi? Miksi ydinvoimalaamme rakentaa puolalainen oloissa, jotka vastaavat meikäläistä siirtotyömaata 60-luvulta?
Vapaa liikkuvuus taitaa olla vain tänne päin. Meiltä lähtevät vain korkeasti koulutetut,
eli ne aivot, jotka niitä työpaikkoja voisivat kehittää. (Ja kuitenkin suomalainen olisi varsin hyvässä asemassa lähtijäksi: vankka kielipohja, hyvä kulttuurien tuntemus.)
Kyllähän tänne tulla saa, jos puhut suomea, jos et ole venäläinen tai musta tai muslimi, olet huippu-urheilija tai muusikko tai suositun suomalaisen puoliso, olet jonkin harvinaisen alan ammattilainen ja rakastat saunaa. Niin että tervetuloa vaan kaikki.
Niin. Sitä lehdistöähän tässä lähdin kehumaan. Jos tämän jutun laittaisin paikallisen valtalehden yleisönosastoon, siitä voisi ihan helposti jättää pari asiaa pois, niin että olisinkin rasisti ja fascisti.
Lisäys seuraavana päivänä:
Viimeisin lehden idea oli kylläkin julkaista juttuni sellaisenaan, mutta jättää ilmeisen tarkoituksella osa allekirjoituksesta pois. Juttu koski kevyen liikenteen väyliä. Kirjoitin niin kuin kaikki olisi kunnossa eli niin kuin kaupungissa olisi tehty kaikki vaadittavat toimet.
Oli liian hyvä: lehti jätti allekirjoituksesta pois siihen (nimen lisäksi) laittamani sanat Vasemmistoliiton Lappeenrannan yhdistys ry.
Hyvä juttu on vain oma, ei väärä puolue saa krediittiä saada... Arvaa, ovatko omat käärmeissään minulle, kun piti yhdistyksen nimissä juttu tehdä. Yleensä juttua viivytetään ja lyhennellään.
Oikeasti eduskunnassa puheenaiheena ovat nyt mm. nuorisotyöttömyys, lisätalousarvio, Afganistanin joukkojen mahdollinen lisäys ja Tsadin joukkojen kotiutus, 3. sektorin toiminnan tukeminen...
Mutta kun pitää myydä. Pitää kertoa siitä, mikä kiinnostaa. Pitää opettaa ihmiset tietämään, mikä kiinnostaa.
Tuleviin eduskuntavaaleihin on jo ladattu pääteema. Maahanmuuttajiin täytyy suhtautua!
Kolme puoluetta (VAS, Vihr., RUOTS.) ovat selvästi profiloituneet mamu-myönteisiksi, muut hienosti sanoen kriittisiksi, rumasti sanoen vastaisiksi.
Aivan hullu teema: varsinaiseen lupaperusteiseen maahanmuttoon menee (suoraan) ihan 160 miljoonaa vuodessa, se raha ei millään lailla näy työpaikkojen vähenemisenä, sosiaaliturvan huononemisena, työttömyysturvan pienenemisnä, eläketasossa,...
Mutta kun...
Kaikki maahanmuuttajathan tietenkin tulevat tarpeetta, salaa, luvitta. He tuovat vain rikollista kähmintää, soluttavat maahan vierasta kulttuuriaan,varsinkin uskontoaan. He vievät naisemme, työpaikkamme, päivähoitopaikkamme ja sosiaaliturvamme ja tuovat kaikki mummotkin tänne
kerjäämään kaduillemme. Ja venäläiset ostavat rantamme ja esikaupunkialueemme.
Persu-ajatus? Mutta kun saa jatkuvasti näitä oppeja vihjailla (sanoa ei saa), kun ajatukset auliisti julkaistaan, kun vastaan sanojat ovat sananvapauden rajoittajia ja mamu-vastainen on marttyyri, asia uppoaa ns. kansaan. Olisiko oppi sukua kansallissosialismille jopa, tunnusmerkit viittaavat 30-luvun pula-aikaan?
Tosiasiassa maahanmuuttajiin ei voi suhtautua ryhmänä. Jokaisella tulijalla on erilainen motiivi tulla tänne - niin minne, Onnelaan? Voit peilata itseesi: ihanko todella tahdot lähteä omasta turvallisesta ja tutusta vieraaseen kulttuuriin, ääri-ilmastoon ihan kevein perustein? Harva tulee elintasoaan nostamaan pelkän sosiaaliturvan varaan.
EU:n peruskulmakiviä on työvoiman vapaa liikkuvuus. Mutta miksi sekin ylevä ajatus pitää liata monellakin tavalla? Harmaa työvoima on pahin: ei maksa veroja, todella syö työpaikkoja.
Ulkomaisella työvoimalla teetetään laillisestikin, ihan suomalaisella palkkatasolla ja oheiskustannuksilla mieluummin työ, vaikka vieressä on kymmenen tuhatta suomalaista ammattimiestä tumput suorina (Skanska Rovaniemellä) - ettei vain opeteta meikäpoikaa nöyremmäksi? Miksi ydinvoimalaamme rakentaa puolalainen oloissa, jotka vastaavat meikäläistä siirtotyömaata 60-luvulta?
Vapaa liikkuvuus taitaa olla vain tänne päin. Meiltä lähtevät vain korkeasti koulutetut,
eli ne aivot, jotka niitä työpaikkoja voisivat kehittää. (Ja kuitenkin suomalainen olisi varsin hyvässä asemassa lähtijäksi: vankka kielipohja, hyvä kulttuurien tuntemus.)
Kyllähän tänne tulla saa, jos puhut suomea, jos et ole venäläinen tai musta tai muslimi, olet huippu-urheilija tai muusikko tai suositun suomalaisen puoliso, olet jonkin harvinaisen alan ammattilainen ja rakastat saunaa. Niin että tervetuloa vaan kaikki.
Niin. Sitä lehdistöähän tässä lähdin kehumaan. Jos tämän jutun laittaisin paikallisen valtalehden yleisönosastoon, siitä voisi ihan helposti jättää pari asiaa pois, niin että olisinkin rasisti ja fascisti.
Lisäys seuraavana päivänä:
Viimeisin lehden idea oli kylläkin julkaista juttuni sellaisenaan, mutta jättää ilmeisen tarkoituksella osa allekirjoituksesta pois. Juttu koski kevyen liikenteen väyliä. Kirjoitin niin kuin kaikki olisi kunnossa eli niin kuin kaupungissa olisi tehty kaikki vaadittavat toimet.
Oli liian hyvä: lehti jätti allekirjoituksesta pois siihen (nimen lisäksi) laittamani sanat Vasemmistoliiton Lappeenrannan yhdistys ry.
Hyvä juttu on vain oma, ei väärä puolue saa krediittiä saada... Arvaa, ovatko omat käärmeissään minulle, kun piti yhdistyksen nimissä juttu tehdä. Yleensä juttua viivytetään ja lyhennellään.
lauantai 27. syyskuuta 2008
Terveyttä ?
Kertomuksia vaaliteltalta ja somasti omia ilojani sekaisin
Soitin terveyskeskukseen lääkärini puhelintunnilla. Aluksi vain keskus vastasi ja sain kuunnella samaa musiikkia uudelleen ja uudelleen. Siten puhelin oli koko ajan varattu, ja niin se tunti sitten menikin. Ja läpi en päässyt. Menetin kokonaisen tunnin työaikaani, mutta eihän muiden työ niin tärkeää ole kuin sen lääkärin? Käyköhän ensi viikolla samalla tavalla - en oikein voi odottaa, on sentään kyse tärkeiden kokeiden tuloksista ja jatkohoidoista sopimisesta.
Kihtiä...joo...harvinaisen selvää kihtiä...pitäisi otta koe suoraan nivelestä, mutta en osaa.
Jos sitten pyhien jälkeen...? Ai ei, no..kun ne kihtilääkkeet ovat kokonaan korvattavia, hehe,...jos tulehduslääkettä...
Ja se kihti olisi toisen lääkärin mukaan ollut todettavissa jo kahdesta aikaisemmasta verikokeesta...
Soitin arvauskeskukseen. Ei ole aikaa, soittakaa maanantaina. Olin kuitenkin tosikipeä, niin kipeä että pelotti. Raahauduin autoon, ajoin miten kuten terveyskeskukseen ja löin nyrkkiä pöytään. Aikaa oli heti.
Tulkaa hei kolmen tunnin kuluttua, emme me voi päivystävää lääkäriä herättää!
Se minulle varattu vartti meni kokonaan minun henkilötietojeni ja tautihistoriani tarkistamiseen. - Olkaa hyvä ja varatkaa uusi aika!
Oli lääkäri vaihtunut, oliko tuo sellainen vuokralääkäri.
Lääkärin kättelykättä sai hakea jostain seinännurkasta lääkärin perässä juosten. Ei se kohti katsonut, ei se uskaltanut(?)koskettaa saati tutkia. Mitään se ei hoidoksi ehdotellut, itse sain kertoa, mitä tarvitsisin. Lääkkeetkin olisin kai joutunut itse määräämään, jos siihen olisi oikeus.
Terveystietoni ja -historiani eivät siirry muutamaa kymmentä metriä alakerrasta yläkertaan, kun eläkkeelle jäädessä joudun pois työterveydenhuollon puolelta terveyskeskuksen uhriksi.
Työterveyslääkäri lähettää avoimessa kansiossa potilastietoni lokeropostina työpaikalleni...
Tyttö sorvasi sormeensa, peukaloon tuli pelottava, ammottava haava ja kynsi irtosi.
Poliklinikalle ohjeen mukaan siis. Odotusta, itkua, pelkoa kaksi tuntia. Ja sitten äkäinen tokaisu lääkäriltä: - Ei kuulu tänne, terveyskeskukseen! Ei kun sinne sitte. Tunti kuluu. Vihdoin lääkäriin. Ja hoitaja haukkuu tytön sekä opettajan että paikalle vihdoin päässen äidin, kun he eivät tiedä, että tällaiset pitää hoitaa heti...
Mikä mättää? Reaalisesti on kunnilla rahaa enemmän kuin ikinä.
Olisiko osuutensa sillä, että lääkäri on saanut kohtuuttoman vallan yhteiskunnassa.
Soitin terveyskeskukseen lääkärini puhelintunnilla. Aluksi vain keskus vastasi ja sain kuunnella samaa musiikkia uudelleen ja uudelleen. Siten puhelin oli koko ajan varattu, ja niin se tunti sitten menikin. Ja läpi en päässyt. Menetin kokonaisen tunnin työaikaani, mutta eihän muiden työ niin tärkeää ole kuin sen lääkärin? Käyköhän ensi viikolla samalla tavalla - en oikein voi odottaa, on sentään kyse tärkeiden kokeiden tuloksista ja jatkohoidoista sopimisesta.
Kihtiä...joo...harvinaisen selvää kihtiä...pitäisi otta koe suoraan nivelestä, mutta en osaa.
Jos sitten pyhien jälkeen...? Ai ei, no..kun ne kihtilääkkeet ovat kokonaan korvattavia, hehe,...jos tulehduslääkettä...
Ja se kihti olisi toisen lääkärin mukaan ollut todettavissa jo kahdesta aikaisemmasta verikokeesta...
Soitin arvauskeskukseen. Ei ole aikaa, soittakaa maanantaina. Olin kuitenkin tosikipeä, niin kipeä että pelotti. Raahauduin autoon, ajoin miten kuten terveyskeskukseen ja löin nyrkkiä pöytään. Aikaa oli heti.
Tulkaa hei kolmen tunnin kuluttua, emme me voi päivystävää lääkäriä herättää!
Se minulle varattu vartti meni kokonaan minun henkilötietojeni ja tautihistoriani tarkistamiseen. - Olkaa hyvä ja varatkaa uusi aika!
Oli lääkäri vaihtunut, oliko tuo sellainen vuokralääkäri.
Lääkärin kättelykättä sai hakea jostain seinännurkasta lääkärin perässä juosten. Ei se kohti katsonut, ei se uskaltanut(?)koskettaa saati tutkia. Mitään se ei hoidoksi ehdotellut, itse sain kertoa, mitä tarvitsisin. Lääkkeetkin olisin kai joutunut itse määräämään, jos siihen olisi oikeus.
Terveystietoni ja -historiani eivät siirry muutamaa kymmentä metriä alakerrasta yläkertaan, kun eläkkeelle jäädessä joudun pois työterveydenhuollon puolelta terveyskeskuksen uhriksi.
Työterveyslääkäri lähettää avoimessa kansiossa potilastietoni lokeropostina työpaikalleni...
Tyttö sorvasi sormeensa, peukaloon tuli pelottava, ammottava haava ja kynsi irtosi.
Poliklinikalle ohjeen mukaan siis. Odotusta, itkua, pelkoa kaksi tuntia. Ja sitten äkäinen tokaisu lääkäriltä: - Ei kuulu tänne, terveyskeskukseen! Ei kun sinne sitte. Tunti kuluu. Vihdoin lääkäriin. Ja hoitaja haukkuu tytön sekä opettajan että paikalle vihdoin päässen äidin, kun he eivät tiedä, että tällaiset pitää hoitaa heti...
Mikä mättää? Reaalisesti on kunnilla rahaa enemmän kuin ikinä.
Olisiko osuutensa sillä, että lääkäri on saanut kohtuuttoman vallan yhteiskunnassa.
perjantai 26. syyskuuta 2008
Vaalirahoitusta
Uutisissa tuossa vieressä televisio julistaa, kuinka ehdokkaat käyttävät yleensä alle 500 euroa kampanjaansa. Ihan yllättäen Kokooomuksen ehdokkaat käyttävät eniten.
500 on iso raha, saan tehdä kauan töitä sen eteen, mutta sehän hujahtaisi jo yhteen , aika pieneen mainokseen.
Miksi laittaisin rahaa kampanjaan? Jos pääsen läpi, tuskin saan edes sitä viittä sataa takaisin vaalikauden aikana - puoluevero ja lisätulon pidätysprosentti pitävät kyllä huolen tästä.
Ystäväni aikanaan laski valtuusto- ja lautakuntapaikkojen nettotulon olleen 16 markkaa vuodessa. Kova palkka ainaisena julkisena haukkumakohteena olemisesta, kovasta työstä asioiden selvittämisessä ja itse kokouksista. Rahan takia en pyrittele.
Puolueeni lähes ainoa tulo muodostuu luottamustoimien antamasta tulosta, 15 prosenttia joka palkkiosta. Eli ne paikat olisivat tositärkeitä puolueelle.
Miksi siis pyrkiä mukaan? Olisikohan useimmilla kuitenkin kannustimena se, että heillä on mielestään jotain sanomista, halu toimia jonkin aatteen pohjalta, halu jopa tehdä asioita toisten puolesta ja puolustaa heikkoja? Tällaisia olen tavannut sankoin joukoin (joka puolueessa), tuskin koskaan vallanhaluista pyrkyriä.
Jotta olisi uskottava, "tosissaan", pitäisi näkyä. Mutta on epistä, kun joillakin on kanavat ja vielä sen lisäksi omaa rahaa ja iso puoluerahoitus takana. Meillä ei ole: olemme vain tosissamme.
500 on iso raha, saan tehdä kauan töitä sen eteen, mutta sehän hujahtaisi jo yhteen , aika pieneen mainokseen.
Miksi laittaisin rahaa kampanjaan? Jos pääsen läpi, tuskin saan edes sitä viittä sataa takaisin vaalikauden aikana - puoluevero ja lisätulon pidätysprosentti pitävät kyllä huolen tästä.
Ystäväni aikanaan laski valtuusto- ja lautakuntapaikkojen nettotulon olleen 16 markkaa vuodessa. Kova palkka ainaisena julkisena haukkumakohteena olemisesta, kovasta työstä asioiden selvittämisessä ja itse kokouksista. Rahan takia en pyrittele.
Puolueeni lähes ainoa tulo muodostuu luottamustoimien antamasta tulosta, 15 prosenttia joka palkkiosta. Eli ne paikat olisivat tositärkeitä puolueelle.
Miksi siis pyrkiä mukaan? Olisikohan useimmilla kuitenkin kannustimena se, että heillä on mielestään jotain sanomista, halu toimia jonkin aatteen pohjalta, halu jopa tehdä asioita toisten puolesta ja puolustaa heikkoja? Tällaisia olen tavannut sankoin joukoin (joka puolueessa), tuskin koskaan vallanhaluista pyrkyriä.
Jotta olisi uskottava, "tosissaan", pitäisi näkyä. Mutta on epistä, kun joillakin on kanavat ja vielä sen lisäksi omaa rahaa ja iso puoluerahoitus takana. Meillä ei ole: olemme vain tosissamme.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Vapaa lehdistö
On kaksi tapaa olla vapaa. Voi olla vapaa jostakin tai sitten vapaa tekemään jotakin.
Kumpaako on riippumaton lehtemme?
Tänään päälehtemme julkaisi kaikkien Lappeenrannan kunnallisvaaliehdokkaiden nimet.
Kaikkien? Yksi ryhmä unohtui eli oma Vasemmistoliittoni. Unohtui vai "unohtui"? Hupsista!
Ja seuraavassa historian siipien havinaa. Älköön nykyinen ES:n toimitus siis nöksähtäkö.
Vuosien varrella "unohduksia "on useita. Esimerkiksi lukijalle on välittynyt kuva, että oma valtuutettumme ei kai sitten sano mitään, ei tee aloitteita, ei osallistu mihinkään. Aina vain samat kellokkaat ne niissä jutuissa komeilevat. Tilaisuuksiimme ei ehdi toimittajaa, ei edes presidenttiehdokkaamme tai ministeri ole kyllin kiinnostava?
Joskus olen, kuten monet meikäläiset, ollut boikotisssa. Kerran on allekirjoittamaani juttuun ilmestynyt vastine, vaikka koko juttua ei edes julkaistu. Ja vastine oli koko sivun juttu, isoine kuvineen - kas kun se suuri teollisuuslaitos on aika tärkeä, lehdellekin Saima-coat oli edullista. Ja tämän luonnonsuojelujutun jälkeen ei mitään kirjoittamaani julkaistu, ennen kuin päätoimittaja vaihtui. Juttua sinänsä en ollut laatinut, hyväksyin kyllä ja olin aakkosissa ensimmäinen allekirjoittaja (Vastine käytti meistä muotoa Markku Aalto ym.) Kyse oli vesilaskusta Kaukaalle, se kun ilmaiseksi ottaa satoja miljoonia yhteistä vettämme ja silloin laski sen törkeässä (toki normit täyttävässä) kunnossa Saimaaseen.
On käynyt niinkin, että oma asiani on kääntynyt suorastaan päinvastaiseksi. Esimerkiksi juttu vanhoista oppikirjoista muuttui sellaiseksi, että kirja ei olekaan ongelma, kun erehdyin kertomaan koulun muista ongelmista (silloin ylisuurista luokista, ajasta lapselle ja sisäilman laadusta). Olisi pitänyt lukea etukäteen. Asia meni oikein, mutta sakset olivat käyneet sen toisen asian, silloisen painopisteen, kohdalla.
Erityisesti sakset ja jutun tiivistys kohtelevat huonosti kannanottojamme, joita voi myös viivyttää ei-ajankohtaisiksi, toisten perässä sanotuiksi apinoinneiksi.
Useimmin kuitenkin lehdistö suhtautuu asioihimme vakavasti, julkaisee kannanottomme, kertoo oikeat tiedot. Joskus fiksu toimittaja osaa jopa sanoa asian niin upeasti, että minä en niin viisas tiennyt olleenikaan. Ja lehtitalossa meitä kuunnellaan nyt.
Vaikka ruikutan, niin sitä pravdaa, ainoaa totuutta en todellakaan halua. Tasapuolisuutta kyllä!
Kumpaako on riippumaton lehtemme?
Tänään päälehtemme julkaisi kaikkien Lappeenrannan kunnallisvaaliehdokkaiden nimet.
Kaikkien? Yksi ryhmä unohtui eli oma Vasemmistoliittoni. Unohtui vai "unohtui"? Hupsista!
Ja seuraavassa historian siipien havinaa. Älköön nykyinen ES:n toimitus siis nöksähtäkö.
Vuosien varrella "unohduksia "on useita. Esimerkiksi lukijalle on välittynyt kuva, että oma valtuutettumme ei kai sitten sano mitään, ei tee aloitteita, ei osallistu mihinkään. Aina vain samat kellokkaat ne niissä jutuissa komeilevat. Tilaisuuksiimme ei ehdi toimittajaa, ei edes presidenttiehdokkaamme tai ministeri ole kyllin kiinnostava?
Joskus olen, kuten monet meikäläiset, ollut boikotisssa. Kerran on allekirjoittamaani juttuun ilmestynyt vastine, vaikka koko juttua ei edes julkaistu. Ja vastine oli koko sivun juttu, isoine kuvineen - kas kun se suuri teollisuuslaitos on aika tärkeä, lehdellekin Saima-coat oli edullista. Ja tämän luonnonsuojelujutun jälkeen ei mitään kirjoittamaani julkaistu, ennen kuin päätoimittaja vaihtui. Juttua sinänsä en ollut laatinut, hyväksyin kyllä ja olin aakkosissa ensimmäinen allekirjoittaja (Vastine käytti meistä muotoa Markku Aalto ym.) Kyse oli vesilaskusta Kaukaalle, se kun ilmaiseksi ottaa satoja miljoonia yhteistä vettämme ja silloin laski sen törkeässä (toki normit täyttävässä) kunnossa Saimaaseen.
On käynyt niinkin, että oma asiani on kääntynyt suorastaan päinvastaiseksi. Esimerkiksi juttu vanhoista oppikirjoista muuttui sellaiseksi, että kirja ei olekaan ongelma, kun erehdyin kertomaan koulun muista ongelmista (silloin ylisuurista luokista, ajasta lapselle ja sisäilman laadusta). Olisi pitänyt lukea etukäteen. Asia meni oikein, mutta sakset olivat käyneet sen toisen asian, silloisen painopisteen, kohdalla.
Erityisesti sakset ja jutun tiivistys kohtelevat huonosti kannanottojamme, joita voi myös viivyttää ei-ajankohtaisiksi, toisten perässä sanotuiksi apinoinneiksi.
Useimmin kuitenkin lehdistö suhtautuu asioihimme vakavasti, julkaisee kannanottomme, kertoo oikeat tiedot. Joskus fiksu toimittaja osaa jopa sanoa asian niin upeasti, että minä en niin viisas tiennyt olleenikaan. Ja lehtitalossa meitä kuunnellaan nyt.
Vaikka ruikutan, niin sitä pravdaa, ainoaa totuutta en todellakaan halua. Tasapuolisuutta kyllä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
