tiistai 3. huhtikuuta 2018

Aika pakata sukset?



Tänään on huhtikuu jo hyvässä vauhdissa.  Mutta eilen satoi reilut 15 cm lunta, aamulla oli pikku pakkanen: hiihtokausi on yhä parhaimmillaan!
Tähän aikaan vuodesta lentokentän laidalla tavallisesti on hiihdettävää latua enää noin kolmeen kilometriin, lähes jäistä ja roskaista patjaa luistella.  Mutta nyt on lumihuipun aika, huhtikuussa!
Talvi on ollut loistava, äijä on ollut terve ja nauttinut.

Ja eikös latukone ollut käynyt jo ennen seitsemää.  Niin lähes joka aamu, on ollut valmista uraa ainakin toisessa reunassa valmiina ja kone tulee vastaan ja rouhii toista.  Myös Maasotakoulun lenkki on lähes aina ollut valmis.  Joskus kone tulee liiankin aikaisin, vanha latu olisi kunnossa ja paljon kovempi ja liukkaampi hiihtää kuin uusi.
Latua oli tehty tänään  vain Lentokentän aukealle puolelle ja Maasotakoulun lenkille, ja syykin selvisi: keskimmäinen tunnelinpohja oli pelkkää syvää lätäkköä, vesi meni mononreunojen yli...  Puhkoin omaa uraa metsäpuolella, ja tulipa joku urhea vastaankin.

Jäälle on päässyt, eikä enää latuja olisi siellä tarvinnutkaan, hankikanto tai lumen vähyys vapauttivat menemään minne mieli.  Mutta latuja oli, oli myös luistelutilaa.  Latuja oli paikoin niin monta rinnakkain, että isokin joukko mahtui seurusteluhiihdolle.  Ei todellakaan ole laduntekijän vika, että vesi nousee jään päälle - latumies ajaa kelkalla yhä uudesta kohdasta ja yrittää löytää kuivaa.
Aamulla vesi ei ole ongelma, on olut niin paljon pakkasta öisin.

Tuulee lähes aina.  Kasvihuoneilmiö?  Joka tapauksessa usein joutuu pois laduilta, ne ovat tuppuraa täynnä, kokonaan piilossakin.  Minkä konemies tälle mahtaa.  Ei hän myöskään voi mitään sille, että maataipaleet saarten yli jääladuilla ovat niin vähälumisia, ettei oikeastaan voi hiihtää.  Samoin peltojen mäenlaet, tuuli on raapinut mullan näkyviin.  Eikä kuusen alle juuri lunta ole satanut.  Niinpä olen joutunut liikaakin pyörimään lentokentän ja Maasotakoulun lenkillä, vain pari sataa kilometiä on jäällä päässyt menemään.  Kausi jatkuu?

Parannuksia haluaisin silti, vaikka latumiehet ovatkin ahkeria.  Tahtoisin latukarttoja ja latuviittoja, tietoja välimatkoista ja latujen vaativuudesta.  Edes netissä ei ole ajantasaista karttaa.
Toivoisin myös vähän kesätöitä:  latupohjat pitäisi raivata ja tasoittaa, jotta vähänkin lumen aikaan voisi saada edes sileän pohjan, jos latuun ei lumi riitäkään.  Risu ja varpu, oksa tai käpy eivät juuri ilahduta pohjia pilaamassa.

Latu on tärkeä, ilmainen latukin on osa kansanterveyttä.  Ja hyvin olen osani saanut tästä palvelusta.
Sopii pohtia, kumpi minulle oikeasti olisi tärkeämpää, latu vai ajoissa ja kunnolla tehty katujen auraus!

Ei kommentteja: