Oma kaivo piti olla. Mutta kaivoa saivat toki naapuritkin käyttää, siis kaivon kohdalla aidassa oli portti, muutenkin esimerkiksi lapset juoksivat kenen pihalla vain ja olivat kaikkien aikuisten kasvatusvastuulla yhteisöllisesti.
Hyvää oli vesi, siellä se piileskeli 7,5 metrin syvyydessä. Kaivonkopissa oli veivi, ketju kelautui paksulle telapuulle. Vedelle tuli arvoa, kun sen ylös hikoili. Ja eikös joku ystävistämme, aikuinen, leikkinyt telalla ja ketjulla ja saanut sen tuhanteen solmuun ja silmukkaan, ei ollut ihan helppoa aukoa. Olisi pitänyt olla luukussa lukko, niin kuin myöhemmin lasten varalta oli...
Mutta taloon tuli vesijohto - 55, tuli helppo vesi. Kaivovettä nostettiin joskus enää sadevesitynnyriin kukkia varten, joskus juomavedeksi, herkuksi, lopulta sekin homma laiskuuttani loppui ja täytin lasten turvallisuuden takia koko kaivon. Kerran olin lahonneen kaivonkopin jo uusinut, nyt oli tämäkin laho. Luukku oli kiinninaulattuna jo vuosia.
Tuli vesijohdon kyydissä samalla riippuvuus kunnallisen veden toimitusvarmuudesta. Tuli boileri, aluksi 30 litraa oli kuumaa vettä, sitten 75, kun oli suihku, oli sauna, nyt on 250 litraa kuumaakin vettä jo. Eikä tarvita kuin yksi ajattelematon suihkuun, kun sekin on liian vähän, ja kun on sakkia, boileri lämpiää aina, ei vain yösähköllä.
Houkuttaisiko paluu kostealla pyyhkeellä hankaamiseen suihkun sijaan? Olisiko kiva lähteä julkiseen saunaan tai pyykinpesuun johonkin pyykkitupaan kerran kuussa? Eli olisiko kiva luopua päivittäisestä puhtaudesta! Puhtaat alusvaatteet kerran viikossa?
Tykissä oli kunnalliset kaivot monessakin risteyksessä.Yhä saattaa paikan erottaa kummallisena nurkkauksena tontin aidassa, vaikka kaivo on poistettu kauan sitten, samoin myöhemmin siinä ollut julkinen vesihana. Muuttaessamme tähän 1977 joku mökkiläinen vielä haki hanasta vettä. "Kaivon" avaimen sai maksamalla vesimaksun kaupungille. Meillä oli vesi ja vessa, sentään, tässä oli jo ennen kuin muutimme tähän.
Kun oli kantovesi, oli myös puucee. Siinä se nökötti pihalla leluvarastona aina vuoteen -85, puukuurin ja navetan (!) kylkeen rakennettuna. Koko hönni oli niin vino ja kehno, että kiinteistöveroilmoitukseen laitoin kantavaksi rakenteeksi koillistuulen, ja rakennustarkastaja sanoi, että joo, ei perusparanneta, tehdään uusi.
Huurteinen reissu talvella jäi toki pois, mutta tulihan sisävessan mukana ankara riippuvuus kunnallisesta vesijohtoverkostosta ja viemäristä. Nykyaika osaa syyllistääkin, ja oikeutetusti: miksi maailmassa ei aikanaan rakennettu vaikka kaksivesijärjestelmää, ei meidän todellakaan pitäisi huuhtoa vessaa juomavedellä. On toki parempiakin ratkaisuja, jopa riippuvuudesta vapauttavia, esimerkiksi kompostoiva käymälä sattuisi tähän huusholliin oikein hyvin. Se sattuisi kaikkiin omakotitaloihin, kun pihalla voisi aivan hyvin olla puutarhajätekomposti, jossa käymäläjätteen jälkikompostointi onnistuisi oikein hyvin.
Veden hinta, vaikka siihen lisättiin jätevesimaksu, ei mielestäni vieläkään kuvaa veden todellista arvoa; hinta on noin kolminkertaistunut jätevesimaksu-piiloveron keksimisestä lähtien.
Meillä on varaava takka. Taloon muuttaessamme täällä oli hella yläkerran huoneessa, puoli taloa tyhjinä, kylminä eteisinä, hella keittiössä, pystyuuni molemmissa kammareissa. Ja miljardi (vajaa) sähköjohtoa risteilemässä lattialla, osa lisälämmittimien takia. Uskaltaisinko enää mokomassa paikassa nukkua?
Tuli on kyllä turvallinen palvelija. Mutta jos talo on pommitettu vinoksi, jos perusmuurit ja piippu olivat vuodelta -22 ja -36? Siirryimme suoraan sähkölämmitykseen, ja alakerran ja yläkerran tyhjät tilat otettiin asuinkäyttöön -80. Ja yksi tulipiste säilytettiin, kunhan ensin kaikki tarkistettiin ja piippu muurattiin uusiksi. Takka oli tavallaan luvaton, koska suora sähkölämmitys olisi oikeastaan vaatinut kaikesta muusta lämmityksestä luopumista - ihan järjetön sääntö! Yksi tulipiste ehkä pitäisi alakerran asuttavana, jos sähkökatko tulisi. Ehkä, jos talvi on armollinen. Sähköttä ei kuumene patteri, ei hyrise lämpöpumppu. Kynttilävalakialla tunnetusti tuli tuli vilu. Termostaatit mm. huomaavat runsaan kynttilänkäytön , mutta senkin, että ei ole hehkulamppujen tuomaa lisälämpöä enää!
Kaukolämpöä ei alueelle edes saa(nut), ja sekään ei ole idioottivarmaa. Sekin vaatii toimivan ja ehjän verkoston ja putkensa ja patterinsa. Öljylämmitys tarvitsee myös sähkönsä, lisäksi vesikiertopatterit; suurin syy täyssähkösopimukseen ja sähkölämmitykseen olikin vesiasennusten hirvittävä hinta verrattuna sähköpiuhan pintavetoon. Erotuksella lämmitimme ilmaiseksi monen monta vuotta, muutenkin sähkö oli todella edullista. Nythän sähkön hinnassa on paljon keinotekoista ja veroa, lisäksi sähkö on markkinatuote ja varsinkin sähkölämmittäjää rankaistaan. Turvallisuus oli myös valintaperuste: jos sähkökatko tulee esimerkiksi reissun aikana, todennäköisesti vika korjataan pian eikä mitään vahinkoa tapahdu. Mutta talokohtainen öljylämmitys? Voisi olla reissulta palatessa jäätyneitä putkia ja isojakin vahinkoja.
Ruokaakin laitetaan aina sähköllä. Takassa voi toki käristää tai hauduttaa, mutta esimerkiksi käyttöveden kuumennuksessa taitaisi seinä tulla vastaan. Onkohan meillä - kenelläkään - enää soveliaita kattiloita ja pannuja? Eikä ole edes haahlaa, johon padan ripustaisi.
Sähkö on läsnä lähes kaikessa. Nytkin istun lampun alla ja tietokone on auki. Illalla tv, ja ruokaa laittaessa, tiskatessa, silittäessä radio viihdyttävät. Kaikki kodinkoneet ja keittiökoneet peuhaavat sähköllä, jopa ravintoturvallisuus on sähkön varassa ainakin lämpöisenä aikana. Saunaankaan en ilman sähköä pääsisi. Kaikki ladattavat laitteemme täytyy joskus ladata. Ja, kun nerollinen ajatus mökille kaasuvehkeiden ääreen tai niitä hakemaan syttyy, auto pitäisi tankata, mutta kun se bensapumppu toimii sähköllä...
Mistä kaikesta vedentuotanto, lämmöntuotanto tai sähköntuotanto ovat riippuvaisia, kun käyttöpäässä olemme täysin niiden varassa? Onko kriiseihin oikeasti varauduttu - voiko niihin edes varautua?
Kotona on kynttilöitä ja monenlaisia akku- ja patterivalaisimia, kaasukeitin ja rengaspoltin, mutta muuhun sähkönpuutteeseen ei mitään apua.
Leo, 5 vuotta ja fiksu sanoi, kun tarhan aamiaisella keskusteltiin, miten kävisi, jos tulisi suuri sähkökatko: - Ei se haittaa, kun Mummolla ja Vaarilla on takka.
Ei haittaisi, ei ehkä kahteen tuntiin, ja jos tietäisi etukäteen ja varautuisi, kyllä joku päiväkin menisi aikamoisilla elämäntavan muutoksilla. Onhan noita lamppuja ja kynttilöitä ja kaasuvehkeitä.
Kuva: Eipä se tuokaan sähköttä hyvää oloa jauha, ei kylmää, ei kuumaa!
Myrsky tai massiivinen lumisade opettavat. Entä kun sodan tai metelin aikana voimalat on pommitettu tuusan nuuskaksi?
Onneksi ei Leo tiedä, että hän on käytännössä sähköjohdon päässä koko poika. Niin kuin Vaarikin.
----
Jos otsikko hämäsi, en silti toki unohda, että voimme olla addikteja monella monituisella tavalla ilman infrastruktuuririippuvuutta. Suurin osa meistä on täysin riippuvainen yhteiskunnasta infroineen, mutta myös tapoineen ja yhteisöllisyyksineen.
Kyllähän on myönnettävä, että esimerkiksi kahvista tai autosta olen riippuvainen.
Moni on pahemmastakin, enkä nyt halunnut ketään käydä syyllistämään. Tällä kertaa...
Hyvää oli vesi, siellä se piileskeli 7,5 metrin syvyydessä. Kaivonkopissa oli veivi, ketju kelautui paksulle telapuulle. Vedelle tuli arvoa, kun sen ylös hikoili. Ja eikös joku ystävistämme, aikuinen, leikkinyt telalla ja ketjulla ja saanut sen tuhanteen solmuun ja silmukkaan, ei ollut ihan helppoa aukoa. Olisi pitänyt olla luukussa lukko, niin kuin myöhemmin lasten varalta oli...
Mutta taloon tuli vesijohto - 55, tuli helppo vesi. Kaivovettä nostettiin joskus enää sadevesitynnyriin kukkia varten, joskus juomavedeksi, herkuksi, lopulta sekin homma laiskuuttani loppui ja täytin lasten turvallisuuden takia koko kaivon. Kerran olin lahonneen kaivonkopin jo uusinut, nyt oli tämäkin laho. Luukku oli kiinninaulattuna jo vuosia.
Tuli vesijohdon kyydissä samalla riippuvuus kunnallisen veden toimitusvarmuudesta. Tuli boileri, aluksi 30 litraa oli kuumaa vettä, sitten 75, kun oli suihku, oli sauna, nyt on 250 litraa kuumaakin vettä jo. Eikä tarvita kuin yksi ajattelematon suihkuun, kun sekin on liian vähän, ja kun on sakkia, boileri lämpiää aina, ei vain yösähköllä.
Houkuttaisiko paluu kostealla pyyhkeellä hankaamiseen suihkun sijaan? Olisiko kiva lähteä julkiseen saunaan tai pyykinpesuun johonkin pyykkitupaan kerran kuussa? Eli olisiko kiva luopua päivittäisestä puhtaudesta! Puhtaat alusvaatteet kerran viikossa?
Tykissä oli kunnalliset kaivot monessakin risteyksessä.Yhä saattaa paikan erottaa kummallisena nurkkauksena tontin aidassa, vaikka kaivo on poistettu kauan sitten, samoin myöhemmin siinä ollut julkinen vesihana. Muuttaessamme tähän 1977 joku mökkiläinen vielä haki hanasta vettä. "Kaivon" avaimen sai maksamalla vesimaksun kaupungille. Meillä oli vesi ja vessa, sentään, tässä oli jo ennen kuin muutimme tähän.
Kun oli kantovesi, oli myös puucee. Siinä se nökötti pihalla leluvarastona aina vuoteen -85, puukuurin ja navetan (!) kylkeen rakennettuna. Koko hönni oli niin vino ja kehno, että kiinteistöveroilmoitukseen laitoin kantavaksi rakenteeksi koillistuulen, ja rakennustarkastaja sanoi, että joo, ei perusparanneta, tehdään uusi.
Huurteinen reissu talvella jäi toki pois, mutta tulihan sisävessan mukana ankara riippuvuus kunnallisesta vesijohtoverkostosta ja viemäristä. Nykyaika osaa syyllistääkin, ja oikeutetusti: miksi maailmassa ei aikanaan rakennettu vaikka kaksivesijärjestelmää, ei meidän todellakaan pitäisi huuhtoa vessaa juomavedellä. On toki parempiakin ratkaisuja, jopa riippuvuudesta vapauttavia, esimerkiksi kompostoiva käymälä sattuisi tähän huusholliin oikein hyvin. Se sattuisi kaikkiin omakotitaloihin, kun pihalla voisi aivan hyvin olla puutarhajätekomposti, jossa käymäläjätteen jälkikompostointi onnistuisi oikein hyvin.
Veden hinta, vaikka siihen lisättiin jätevesimaksu, ei mielestäni vieläkään kuvaa veden todellista arvoa; hinta on noin kolminkertaistunut jätevesimaksu-piiloveron keksimisestä lähtien.
Meillä on varaava takka. Taloon muuttaessamme täällä oli hella yläkerran huoneessa, puoli taloa tyhjinä, kylminä eteisinä, hella keittiössä, pystyuuni molemmissa kammareissa. Ja miljardi (vajaa) sähköjohtoa risteilemässä lattialla, osa lisälämmittimien takia. Uskaltaisinko enää mokomassa paikassa nukkua?
Tuli on kyllä turvallinen palvelija. Mutta jos talo on pommitettu vinoksi, jos perusmuurit ja piippu olivat vuodelta -22 ja -36? Siirryimme suoraan sähkölämmitykseen, ja alakerran ja yläkerran tyhjät tilat otettiin asuinkäyttöön -80. Ja yksi tulipiste säilytettiin, kunhan ensin kaikki tarkistettiin ja piippu muurattiin uusiksi. Takka oli tavallaan luvaton, koska suora sähkölämmitys olisi oikeastaan vaatinut kaikesta muusta lämmityksestä luopumista - ihan järjetön sääntö! Yksi tulipiste ehkä pitäisi alakerran asuttavana, jos sähkökatko tulisi. Ehkä, jos talvi on armollinen. Sähköttä ei kuumene patteri, ei hyrise lämpöpumppu. Kynttilävalakialla tunnetusti tuli tuli vilu. Termostaatit mm. huomaavat runsaan kynttilänkäytön , mutta senkin, että ei ole hehkulamppujen tuomaa lisälämpöä enää!
Kaukolämpöä ei alueelle edes saa(nut), ja sekään ei ole idioottivarmaa. Sekin vaatii toimivan ja ehjän verkoston ja putkensa ja patterinsa. Öljylämmitys tarvitsee myös sähkönsä, lisäksi vesikiertopatterit; suurin syy täyssähkösopimukseen ja sähkölämmitykseen olikin vesiasennusten hirvittävä hinta verrattuna sähköpiuhan pintavetoon. Erotuksella lämmitimme ilmaiseksi monen monta vuotta, muutenkin sähkö oli todella edullista. Nythän sähkön hinnassa on paljon keinotekoista ja veroa, lisäksi sähkö on markkinatuote ja varsinkin sähkölämmittäjää rankaistaan. Turvallisuus oli myös valintaperuste: jos sähkökatko tulee esimerkiksi reissun aikana, todennäköisesti vika korjataan pian eikä mitään vahinkoa tapahdu. Mutta talokohtainen öljylämmitys? Voisi olla reissulta palatessa jäätyneitä putkia ja isojakin vahinkoja.
Ruokaakin laitetaan aina sähköllä. Takassa voi toki käristää tai hauduttaa, mutta esimerkiksi käyttöveden kuumennuksessa taitaisi seinä tulla vastaan. Onkohan meillä - kenelläkään - enää soveliaita kattiloita ja pannuja? Eikä ole edes haahlaa, johon padan ripustaisi.
Sähkö on läsnä lähes kaikessa. Nytkin istun lampun alla ja tietokone on auki. Illalla tv, ja ruokaa laittaessa, tiskatessa, silittäessä radio viihdyttävät. Kaikki kodinkoneet ja keittiökoneet peuhaavat sähköllä, jopa ravintoturvallisuus on sähkön varassa ainakin lämpöisenä aikana. Saunaankaan en ilman sähköä pääsisi. Kaikki ladattavat laitteemme täytyy joskus ladata. Ja, kun nerollinen ajatus mökille kaasuvehkeiden ääreen tai niitä hakemaan syttyy, auto pitäisi tankata, mutta kun se bensapumppu toimii sähköllä...
Mistä kaikesta vedentuotanto, lämmöntuotanto tai sähköntuotanto ovat riippuvaisia, kun käyttöpäässä olemme täysin niiden varassa? Onko kriiseihin oikeasti varauduttu - voiko niihin edes varautua?
Kotona on kynttilöitä ja monenlaisia akku- ja patterivalaisimia, kaasukeitin ja rengaspoltin, mutta muuhun sähkönpuutteeseen ei mitään apua.
Leo, 5 vuotta ja fiksu sanoi, kun tarhan aamiaisella keskusteltiin, miten kävisi, jos tulisi suuri sähkökatko: - Ei se haittaa, kun Mummolla ja Vaarilla on takka.
Ei haittaisi, ei ehkä kahteen tuntiin, ja jos tietäisi etukäteen ja varautuisi, kyllä joku päiväkin menisi aikamoisilla elämäntavan muutoksilla. Onhan noita lamppuja ja kynttilöitä ja kaasuvehkeitä.
Kuva: Eipä se tuokaan sähköttä hyvää oloa jauha, ei kylmää, ei kuumaa!
Myrsky tai massiivinen lumisade opettavat. Entä kun sodan tai metelin aikana voimalat on pommitettu tuusan nuuskaksi?
Onneksi ei Leo tiedä, että hän on käytännössä sähköjohdon päässä koko poika. Niin kuin Vaarikin.
----
Jos otsikko hämäsi, en silti toki unohda, että voimme olla addikteja monella monituisella tavalla ilman infrastruktuuririippuvuutta. Suurin osa meistä on täysin riippuvainen yhteiskunnasta infroineen, mutta myös tapoineen ja yhteisöllisyyksineen.
Kyllähän on myönnettävä, että esimerkiksi kahvista tai autosta olen riippuvainen.
Moni on pahemmastakin, enkä nyt halunnut ketään käydä syyllistämään. Tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti