Olipa kerran pienen pieni maa, semmoinen ympyrän kokoinen ja kiven muotoinen, ja kas kummaa, maan nimi oli Ympyrä, sillä asukkaat olivat ylpeitä suljetuista rajoistaan ja omavaraisuudestaan.
Ja hyvin meni! Oli työtä, kun vaihdantatalous pelasi, ja jos oli pulaa vaihdettavasta, ainahan selkänahasta sai, työtätekeviä oltiin. Raha kulki ympyrää, onnellisia oltiin - no, oltiinko?
Mutta sitten eräs Jussi (Vaikka Matit ja Mikot on miehii ja Jussii kasvaa kankaalla) keksi kunnostaa joltakin turistilta hajonneen ja Ympyrään jääneen auton, kätevä mies kun oli. - Ka, bensaahan tämä tarvitsee!
Ja niin Jussi sai kuin saikin keploteltua itselleen luvan ostaa ulkomailta bensiiniä, varaosia, voiteluaineita. No tarvitaanhan niitä!
Ja alkoi ajelu, huristelu. Olikin paljon kuljettamista, niin ihmisiä kuin lastiakin. Ja auton lainaajiahan piisasi, Jussi liikemiehenä alkoi periä lainaajilta edes pientä maksuakin. Kohta rahaa olikin Jussilla ostaa jo uusi auto ja myydä vanha, ja autotavaraahan piti myös tuoda lisää. Jussin kautta kulki yhä suurempi osa pienen pienen maan rahoista. Ulkomaille!
Eipä aikaakaan, kun voipa kauhistus! Aika monella alkoi olla vähemmän rahaa ostaa tavaroita. Aika moni joutuikin tekemään enemmän työtä saadakseen lisää rahaa. Vaihdettavien tavaroidenkin arvo nousi, ja sitten pelkällä työllä oli jo tosi vaikea edes tulla toimeen, vaikka palvelutyön hintaa olisikin nostanut, sittenhän sitä ei kukaan ostanut.
Hölmölän - anteeksi, Ympyrän - suurella puukellolla väki koolle siis. Missäpä se vika piilee, kun me köyhdymme? Parran pärinää ja kas, syyllinenhän löytyi pian. - Jussi! Jussi vie rahamme ulkomaille! Alettiin etsiä suurta honganoksaa ja hyvin tervattua köyttä, mutta annettiin sentään toki ensin Jussille puheenvuoro.
Liikemies olikin jo miettinyt, mutta miten tuon kansalle kertoisi? Hänen ideansa oli ihan yksinkertainen: Ympyrästä pitää myydä jotakin tavaraa ulkomaille, tavaran hinnalla raha sitten taas riittäisi tuomaan bensiiniä ja kiertämään Ympyrää. Hieno ajatus, ja visut tietäjämiehet pohtimaan, mitä se tavara olisi, semmoinen, jota olisi vähän liikaa, joka muille hyvällä hinnalla kelpaisi.
Jussia taas tarvittiin, hänhän oli käynyt ulkomailla bensabisneksessä. Hänpä tiesi, että naapurimaa Soikiossa oli tullut loistava pellavasato, ja tarvittiin valtava määrä puisia lankarullia, niin paljon, että Soikion rullat eivät mitenkään riittäneet.
No nyt oli innostus valtava. Oitis pantiin lähetystö liikkeelle, kirnupiimää ja ruisleipää eväinä, eihän ulkomaanruokia syödä voi. Ja kaupat syntyivät! Mutta koska oli kyse Ympyrästä, visut neuvottelijamiehet tekivät kaupat puunrungoista, eivät valmiista rullista, ja niin työpaikat lipuivat sivu suun. Ja eivätkö vain ne soikiolaiset rullatehtailijat tulleet vielä tekemään metsämaakauppojakin Ympyrään, ja kohta oltiin taas ilman vientituloja ja vaurastuminen loppui.
Olihan joku kuitenkin saanut pienen hetken hyviä rahoja puukaupoista, ja joku hankki kyllä maakaupoillakin. Pantiinko raha kehittämään Ympyrää? No eipä vaineskaan, nehän sijoitettiin Soikion hyvin pyöriviin tehtaisiin tai Neliömaan suojatuille pankkitileille.
Mutta onneksi Ympyrässä oli noheva pääministeri, kravattipuolueesta. Hän osasi saada talouden alamäen kaikkien kansalaisten syyksi, ja niin kaikki luopuivat ilolla osasta päivittäistä puuroannostaan yhteiseksi hyväksi. Ja eniten ulkomaille rahaa vieneet saivat mitalin ja jäävuorineuvoksen arvon. Ja maassa meni yhä huonommin, mutta aina jollain menee vielä huonommin. Ja niin keksittiin ruveta maksamaan vielä Kolmion velkojakin, kun kerran pitää olla toimiva pankkijärjestelmä ja neuro rahana.
Ja hyvin meni! Oli työtä, kun vaihdantatalous pelasi, ja jos oli pulaa vaihdettavasta, ainahan selkänahasta sai, työtätekeviä oltiin. Raha kulki ympyrää, onnellisia oltiin - no, oltiinko?
Mutta sitten eräs Jussi (Vaikka Matit ja Mikot on miehii ja Jussii kasvaa kankaalla) keksi kunnostaa joltakin turistilta hajonneen ja Ympyrään jääneen auton, kätevä mies kun oli. - Ka, bensaahan tämä tarvitsee!
Ja niin Jussi sai kuin saikin keploteltua itselleen luvan ostaa ulkomailta bensiiniä, varaosia, voiteluaineita. No tarvitaanhan niitä!
Ja alkoi ajelu, huristelu. Olikin paljon kuljettamista, niin ihmisiä kuin lastiakin. Ja auton lainaajiahan piisasi, Jussi liikemiehenä alkoi periä lainaajilta edes pientä maksuakin. Kohta rahaa olikin Jussilla ostaa jo uusi auto ja myydä vanha, ja autotavaraahan piti myös tuoda lisää. Jussin kautta kulki yhä suurempi osa pienen pienen maan rahoista. Ulkomaille!
Eipä aikaakaan, kun voipa kauhistus! Aika monella alkoi olla vähemmän rahaa ostaa tavaroita. Aika moni joutuikin tekemään enemmän työtä saadakseen lisää rahaa. Vaihdettavien tavaroidenkin arvo nousi, ja sitten pelkällä työllä oli jo tosi vaikea edes tulla toimeen, vaikka palvelutyön hintaa olisikin nostanut, sittenhän sitä ei kukaan ostanut.
Hölmölän - anteeksi, Ympyrän - suurella puukellolla väki koolle siis. Missäpä se vika piilee, kun me köyhdymme? Parran pärinää ja kas, syyllinenhän löytyi pian. - Jussi! Jussi vie rahamme ulkomaille! Alettiin etsiä suurta honganoksaa ja hyvin tervattua köyttä, mutta annettiin sentään toki ensin Jussille puheenvuoro.
Liikemies olikin jo miettinyt, mutta miten tuon kansalle kertoisi? Hänen ideansa oli ihan yksinkertainen: Ympyrästä pitää myydä jotakin tavaraa ulkomaille, tavaran hinnalla raha sitten taas riittäisi tuomaan bensiiniä ja kiertämään Ympyrää. Hieno ajatus, ja visut tietäjämiehet pohtimaan, mitä se tavara olisi, semmoinen, jota olisi vähän liikaa, joka muille hyvällä hinnalla kelpaisi.
Jussia taas tarvittiin, hänhän oli käynyt ulkomailla bensabisneksessä. Hänpä tiesi, että naapurimaa Soikiossa oli tullut loistava pellavasato, ja tarvittiin valtava määrä puisia lankarullia, niin paljon, että Soikion rullat eivät mitenkään riittäneet.
No nyt oli innostus valtava. Oitis pantiin lähetystö liikkeelle, kirnupiimää ja ruisleipää eväinä, eihän ulkomaanruokia syödä voi. Ja kaupat syntyivät! Mutta koska oli kyse Ympyrästä, visut neuvottelijamiehet tekivät kaupat puunrungoista, eivät valmiista rullista, ja niin työpaikat lipuivat sivu suun. Ja eivätkö vain ne soikiolaiset rullatehtailijat tulleet vielä tekemään metsämaakauppojakin Ympyrään, ja kohta oltiin taas ilman vientituloja ja vaurastuminen loppui.
Olihan joku kuitenkin saanut pienen hetken hyviä rahoja puukaupoista, ja joku hankki kyllä maakaupoillakin. Pantiinko raha kehittämään Ympyrää? No eipä vaineskaan, nehän sijoitettiin Soikion hyvin pyöriviin tehtaisiin tai Neliömaan suojatuille pankkitileille.
Mutta onneksi Ympyrässä oli noheva pääministeri, kravattipuolueesta. Hän osasi saada talouden alamäen kaikkien kansalaisten syyksi, ja niin kaikki luopuivat ilolla osasta päivittäistä puuroannostaan yhteiseksi hyväksi. Ja eniten ulkomaille rahaa vieneet saivat mitalin ja jäävuorineuvoksen arvon. Ja maassa meni yhä huonommin, mutta aina jollain menee vielä huonommin. Ja niin keksittiin ruveta maksamaan vielä Kolmion velkojakin, kun kerran pitää olla toimiva pankkijärjestelmä ja neuro rahana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti