Turvaneuvosto puuttuu asiaan...

Suomi ei päässyt YK:n Turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäsenmaaksi!
Tappio?

Turvaneuvosto on se, joka nopeasti reagoi, kun maailmassa palaa tai edes kipinä lentää.
Turvaneuvostolla on valtaa vaatia, jopa painostaa tekemään oikein. Sillä on jopa sotilaallista valtaa.

Pysyvät jäsenmaat hanakasti kuitenkin käyttävät veto-oikeuttaan, eikä voidakaan toimia. Israel saa edelleen jatkaa palestiinalaisten kurjistamista, Syyrian presidentti ei eroa, siis kriisi toisensa perään kärjistyy.
Tässä mielessä en ymmärrä, miksi turvaneuvostoon halutaan (haluttiinko?)vain lännen omia liittolaisia: Australia on SEATOn kautta lännen leirissä, Luxembourg NATO-maa.

Mikä olisi Suomi? Omasta mielestämme olisimme pikemminkin lääkärin kuin tuomarin virassa (sanoi Urho Kekkonen), valitettavasti muu maailma ei meitä sellaisena nähnyt.
Puolueettomuutemme on kai itäpuolueettomuutta ja epäkohtiin puutuminen liikaa lännen tekemien ihmisyys- ja valtioloukkausten näkemistä? Tai sitten olemme ne kolme apinaa, emme näe, kuule tai ainakaan sano mitään, so. olemme suomettuneita.

Suomi voi olla juhlapuheittemme Rauhanturvaamisen ykkösmaa oikeastikin. Suomi voi olla aloitteellinen kertomaan epäkohdista turvaneuvostolle. Suomi voi tunnustaa myöskin janon, nälän, sosiaalisten ongelmien, poliittisten järjestöjen, talouden, uskontojen uhan rauhalle ja reagoida. Mutta miksi kukaan ei tuo koskaan pysyvien jäsenmaiden aiheuttamaa uhkaa maailmanrauhalle käsittelyyn? Suomi aidosti sitoutumattomana voisi - mutta Suomi on EU:ssa, Suomi kärkkyy NATO:on.

Nekin asiat, joita neuvosto ei ota käsittelyyn saavat julkisuutta. Ne asiat, jotka neuvosto kaataa vetolla, saavat julkisuutta. Nekin ovat olemassa ja ne olisi saatava näkyviin. Vaikka astuisimme USA:n varpaille.

Luxembourg haki jäsenyyttä ensimmäisen kerran. Ranskankielinen maailma haki omaa edustajaansa.
Tai sitten tämä ruhtinaskunta on maa maiden joukossa ja ansaitsi vapaassa äänestyksessä ylivoimaisen voittonsa. Pulinat pois.

Mutta itä jäi ilman. Myös muslimimaailma jäi ilman. Latinalainen Amerikka ja Afrikka ilman. Eikä seuraavassa valinnassa tunneta vuorotteluperiaatteita. Pelkoni on, että yhä enemmän saamme neuvostosta USA:n käsikassaran. Uhka rauhalle on uhka vain lännelle?

Jo nyt NATO on ottanut rauhantyön ja rauhaan pakottamisen asiakseen. YK on jokseenkin mitätön tekijä, pääpaino on lännen ja vain lännen antamalla mandaatilla tapahtuvassa aseellisessa puuttumisessa. Koko maailman antama mandaatti olisi kuitenkin saatava.

Onneni on kuitenkin huomata, että tärkein rauhantyö tapahtuu ihan muualla kuin Turvallisuusneuvostossa. YK:n erityisjärjestöt ja lukemattomat muut pyyteettömät tai poliittisiin tai uskonnollisiin järjestelmiin sitoutumattomat järjestöt tekevät maailmasta oikeudenmukaisempaa paikkaa elää, pohjan rauhalle.
Ja USA:lla on näissä elimissä tasan yksi ääni, jäsenmaksuosuudesta huolimatta yhtä paljon kuin vaikka Kiribatilla. (Mikä ajoittain tietysti näkyy esimerkiksi USA:n kieltäytymisenä jäsenmaksujen maksamisesta, mutta tämä rauhantorpedointi on toisen jutun arvoinen.)

Pökkelö ja karve panevat ajatukset liikkeelle

Metsälain mukaan päätehakkuussa täytyy jättää jättöpuita. Enää ei tehdä aukeaa, vaan siellä täällä on puuryhmä tai yksittäinen puu.
Tuulta ne eivät pysäytä, reunalta kaatuu. Tärkeämpää onkin, että useat eliöt saavat jäädä.

Enää ei laki vaadi päätehakkuita tehtäväksi aukkona. Puuta voi korjata sieltä täältä. On myös lupa olla useamman puulajin metsiä.
Olisi ihanteellista, jos oikeasti voisi: kuka on istuttanut puunsa eri aikoina, kuka ei ole joutunut tehometsätalouden edellyttämän valvonnan ja vaatimusten uhriksi?

Omatoiminen isäntä, niin pieni palsta ja niin lähellä, että sen jaksaa ja ehtii hoitaa. Pienikin kauppa on mahdollinen, jopa kaksi, kolme runkoa kerralla voi myydä. Ihannetilanne. Mutta missä pienkauppoja voi tehdä, ellei sitten ole kyse ison alueen yhteisistä, esimerkiksi myrskytuhoon liittyvistä kaupoista. Tuskin lähtee herra Metsäyhtiö hakemaan pari runkoa, tuskin niitä voi portillekaan viedä.

Useat seikat estävät luonnon hyvinvointia. Yksilajisuus karsii valtavat määrät toisen lajin suosijoita pois. Iso yhden lajin puupuisto on tehokas bioeste lisääntymiselle siinä kuin iso peltoaukeakin. (Eikä oikein missään voi koko luonnonmukaisuutta käyttää: esimerkiksi tuli kuuluisi asiaan, mutta älä polta minun metsääni!)

Käytäntö on sellainen, että metsänhoitoyhdistys ehdottaa toimenpiteet. Isäntä toteuttaa ne joko itse tai rahalla. Toimiva systeemi - mutta johtaa yksipuoliseen tehometsään. Yhdistyksellä on vielä laki takanaan, esimerkiksi metsää ei saa tuhota tai "hukata".
MHY ohjaa ja vaatii mm. sen, mitä istutetaan. Hyvä ainakin minulle: vasta nyt alkaa silmä nähdä, millaista paikkaa mikäkin laji suosii. Muta kuka tietää, mitä puuta tarvitaan sitten 70 vuoden (ja yli) päästä? MHY vaatii raivaukset ja harvennukset ajallaan. MHY järjestää meille tolloille jopa kaupat, kohtuullisella korvauksella, neuvoo erilaisissa tukiasioissa, järjestää metsänparannuslainoja.
Aika hyvä juttu. Jopa sertifikaatit saa MHY:n kauta, ilman niitä ei mikään puu taida liikahtaakaan.

Uusi metsälaki tekee MHY:stä vapaaehtoisen eli sellainen asia kuin metsävero, so. pakollinen jäsenmaksu poistuu.
Harvalle omatoiminen kaiken hoito onnistuu, kyllä joillekin. Syntyy myös varmaan kilpailijoita MHY:lle. Minulla on selvä napanuora Päijänteen Metsänhoitoyhdistykseen. Kiitos tähänastisesta!

Pökkelö ja karve? Pökkelöä harvoin näkee, meihin on sisäänrakennettu ajatus, että siinä asuvat eliöt ovat tuholaisia. Mutta ajat muuttuvat? Karvejäkälä taas havupuun rungolla viestii, että ilma on kunnossa, ilmansaate ei vaivaa.

Nöh nöh!

On menestyvä firma. Myydään se ulkomaiselle jättitoimijalle.
Toiminta jatkuu entisenlaisena, mutta on tarkoitus vallata markkinat, tai ainakin jyvittää ne vain parille toimijalle.

Uuden hankinta ja laajentaminen vaatii investointeja. Eipä hätää, emoyhtiö lainaa.
Lainan korko sitten onkin Suomessa vähennyskelpoista, eli kas kummaa, lainasta ei olekaan menoja.

Toiminta tuottaa. Emoyhtiö kotiuttaa tulot ulkomaille, vaikkapa veroparatiisiin.
Ja tänne Suomeen annetaan tietenkin toimintaa varten laina, jonka korot ovat vähennyskelpoisia.

No, missä oli laiton kohta? Ei missään, mutta jäiköhän meiltä jotakin saamatta.

Jotenkin noin kuvatun liiketoiminnan ymmärtää ns. kovissa asioissa. Mutta mitenkään ei tällaista ymmärrä ihmistoiminnassa, esimerkiksi lääkäri- ja vanhuspalveluissa.
Ja suuri humanistinen kutsumustyöläineen, lääkäri, on sekä osakas että työntekijä, ja saa vielä pääomatulona eli pienellä veroprosentilla suuren osan tuloistaan. Hoito, toiminta voi olla laadukastakin. Ainakin se on bisnestä.

Yhteiskuntavastuu? Vai vastuu tulojen kasvamisesta?

Veroparatiisi luo veroparasiitteja. Mutta kas kummaa, se, jolla ei ole varaa maksaa veroja, onkin se varakkain.

Opimme tästä, että keskiluokkainen palkansaaja on se, joka yhteiskunnan ylläpitää. Häntä sopii lypsää yhä enemmän. Aikansa: Kreikassa hän on jo kadulla.

Ai mikä nöh - porsaanreikähän tässä. Siitä kyllä mahtuu näköjään sikojakin.

Luonnossaliikkujan varusteohjekirja

Ohjeet on laadittu vankkaan kokemukseen perustuen

Ohjeita kuvaajalle, jotta hän näkisi ja kokisi

1. Jätä kamera kotiin! Luonnossa ei ole mitään uutta kuvattavaa, värejä, kokemuksia, mikäli kamera on mukana.

2. Pidä huoli, että kameran muistikortti on täpötäysi korvaamattomista kuvista. Älä missään tapauksessa ota toista korttia mukaan! Syy kuin edellä.

3. Varmista, että kameran paristot ovat niin lopussa, että kamera kyllä avautuu, mutta tarkentaessasi sen virta viimeistään loppuu. Syy kuin edellä.

4. Varmista, ettet sinä tai kaverisi puhdista sumuista tai pisaraista linssiä.

5. Älä tarkista, onko kamerasi eri toiminnassa kuin luulit. Saat mukavia kuva-arvoituksia ja hämyisiä tunnelmia.


Ohjeet marjastajalle ja sienestäjälle

1. Älä pidä mukanasi edes muovipussia kulkiessasi metsässä kaukana tiestä, kaukana kotoa. Löydät takuuvarmasti marjoja/sieniä, jotka ovat niin hankalan matkan takana, että toista kertaa sinne ei lähdetä.

3. Älä lainkaan seuraa kerätessäsi, missä päin on tie, aurinko, mäki, järvi. Takuuvarmasti saat saalista, ja reissusta voi tulla ikimuistoisen pitkä. Vain mamis luottaa kompassiin, karttaan tai GPS:ään.

4. Unohda kännykkä kotiin, sinulla on kaksi mukavaa vaihtoehtoa:
a) Saat ajaa mukavasti edestakaisin sen 30 kilometriä hakiessasi joutavaa turvalaitetta.
b) Sinulla on koko ajan metsässä olo, että läheisesi on sinusta huolissaan.
Ehdottomasti suositellaan vaihtoehtoa b), koska silloin sinulle illalla edes puhutaan.

5. Ole reippaasti ensimmäinen! Kerää marjat raakana, eihän niitä kukaan kuitenkaan syö.

6. Muista potkia nurin kaikki sellaisetkin sienet, joita et missään nimessä keräisi. Tämä on turvallisuustekijä: kun sinä et tunne, tunteeko kukaan muukaan?

7. Älä välitä, jos näet lähettyvillä joitakin punanuttuisia ja -lakkisia ihmisiä. Tokihan sinun sienestyksesi juuri siinä ja juuri silloin on etusijalla.

Yleisohjeet

1. a) Ota sadevarusteet ainoiksi vaatteiksesi mukaan. Taatusti ei sada, ja saat laihduttavan hien.
b) Jätä tai unohda sadevaatteet. Saat tutustua tuuhean kuusen alla miljoonaan hyttyseen, kun muuten olet likomärkä jo alkumatkasta.

2. a) Ota hyvä, eristävä ja kevyt istuinalusta reppuusi. Ja kas, maasto on täynnä loistavia, kuivia istumapaikkoja.
b) Jätä istuinalusta kotiin. Joka paikka on märkää, kuraista, eikä sinulla ole edes muovipussia takapuolesi alle.

3. Tiedät hyvän laavun. Ota omat puut mukaan, niin paikalle tulee isäntä, joka sanoo, että olisihan noita puita tuossakin ollut. Et ota puita seuraavalla kerralla, tulee toinen isäntä, joka kyselee, millä luvalla heidän puitaan poltellaan.

4. Älä ota puukkoa tai retkisahaa mukaan. Löydät uskomattomia ojanpenkan hopeisia suopuita, joita et jaksa kantaa sellaisenaan, etkä toista kertaa löydä. Saunasi kaipaa edelleen "veistosta" seinälle.

5. Kulje vain harvassa, yhden puulajin helppokulkuisessa metsässä, ei tarvitse kuunnella lintujen kiljumista ja katsella eläinten häiritsevää menoa.

6. Muista, että se kaunein pihapolkusi laattakivi tai kukkapenkkisi reunakivi löytyy vasta sitten, kun olet hyvin kaukana autosta, sinulla ei ole mitään välineitä ottaa sitä mukaasi.

7. Unohda kasviopas, ja löydät tosiharvinaisuuksia, joita et tunne. Unohda sieniopas, varsinkin silloin, kun sinulla on vain yksi keruuastia, niin että et saa mielenkiintoisia sieniä kotiin tutkittaviksi - kamerahan ei mukana tällöin ole.

Lisää säästöjä

Koulutoimi sai säästövelvoitteen. Edellisten kehittämisten lisäksi pitäisi raapaista 500 000 euroa pois.
Kaikki löysä on jo vuosia sitten otettu pois. Ei ole enää jäljellä kuin opetus?
Siis virkamiehet tekemään ehdotuksia, käsky oli selvä.

277 tuntia pois perusopetuksen tuntikehyksestä, 43 lukiosta. Puolet säästöstä saavutettaisiin. No, yhdysluokkia, luokkakokojen kasvamista, ei avustajia - normaaliluokat yli 30 oppilasta, mutta n. 20 samankokoista yhdysluokkaa myös. Opettajia 20 vähemmän kuin nyt. Tehdään tällainen ehdotus, lautakuntahan sen päättää.
Ja ehdotus tehtiin, kun poliittiset ohjeet kerran oli valtuustolta saatu.

No mitäs lautakunta? Vähän kyselyä etukäteen ja kokouksessa ja yksimielisesti esitys meni nurin. Ihan kuten oli esittelijä ajatellutkin, mutta kun esitys oli tehtävä.
Kas kun säästöt olisivat olleet valtavaa tuhlausta.
Kun opetukseen käytettäviä tunteja ei ole riittävästi, kun ryhmäkoot kasvavat, menetetään säästöjä moninkertaisesti suurempi valtion apu ryhmäkokojen pienentämiseksi.

Isompi asia kuin talous olisi kuitenkin se, että kaikki oletetut säästöt olisi kohdistettu jälleen kerran siihen kaikkein heikoimpaan oppilaaseen. Hänhän eniten avustajaa ja opettajan aikaa ja pientä, turvallista ryhmää tarvitsee.

Mitä säästämistä jää jäljelle? Lomautus ei käy: lapsella on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen - siis ei oleiluun - joka ikinen päivä. Ruoka on alle 80 snt päivää kohden. Kirjamäärärahat, kalustomäärärahat, sijaisten palkkaus on kaluttu loppuun.
Seinistä voi säästää? Juuri on lakkautettu kouluja, Alakylä ihan konkreetisti purettu.
Pikkuremppa on ajoissa tehtävä, tai tulee iso aivan liian pian.
Silti katson oikeammaksi säästää seinistä, opetusvälineistä, kalustosta, oppilaskuljetuksista itse valittuun erikoisluokkaan kuin opetuksesta.

Ei riitä, läheskään. Uusi valtuusto asian joutuu ratkaisemaan.

Säästöä

Kunnan tehtävä on ensisijaisesti säästää?

Valtion ja kunnan työnjako on muotoutumassa sellaiseksi, että valtio säästää yhä uusia tehtäviä kunnille, jopa lakisääteisiä velvotteita. Samalla valtio jättää palauttamatta yhä suuremman osan kuntien keräämästä rahasta valtionosuuksina ja jättää omia tehtäviään hoitamatta eli kuntien hoidettaviksi.
Kriittinen lukija tietää, että tänä vuonna kunnat saavat lisää rahaa (150 milj.): se on kuitenkin useita vuosia viivästettyä indeksikorotusta, kymmenessä vuodessa supistukset ovat n. 6 mrd.

Mitäpä jää kunnan tehtäväksi? Käperrytään lakisääteiseen, tehdään sekin niukimmalla mahdollisella tavalla, säästetään, keskitetään supistetaan. Näin jopa hyvinvoivassa etelässä, väestöpohjaltaan terveessä kunnassa. Entä siellä, jossa väestö on lähinnä eläkeläisiä ja työttömiä ne loput, lapsia syntyy esimerkiksi kuusi vuodessa.

Kuntien elinkelpoisuus vaihtelee. Useat ovat elinkelvottomia ilman valtion hyvin voimakasta tukea ja samalla puuttumista asioihin. Useat ovat näennäisesti hyvinvoivia, esimerkiksi käenpoikakunnat keskuksen ympärillä: työ tehdään ja palkka haetaan keskuksesta, palvelut samoin, ja vero maksetaan omaan kuntaan.
Tasoitusta tarvitaan: valtionapujen leikkauksen iso tavoite onkin pakottaa kunnat yhteistyöhön, jopa kuntaliitoksiin.

Terve kunta järjestää palvelut itsenäisesti, laadukkaina. Terve kunta voi jopa investoida. Tieverkko, rakennukset ovat kunnossa. Voidaan suunnitella ja kehittää ainaisen säästämisen ja selviämisstrategian sijaan. Veroprosentti pysyy kohtuullisena. Näytä minulle terve kunta!
Tuleeko monesta heikosta kunnasta yksi vahva?

Aivan aiheellinen pelko on, että kuntaliitostilanteessa palvelut keskitetään tulevaan kuntakeskukseen. Puhetta on jo: esimerkiksi Kokoomus ilmoittaa kehittävänsä Suomea ja puhuu juuri tästä seuraavassa lauseessa. Palvelujen karkaaminen keskustaan naamioidaan sanomalla: - Palvelujen saatavuus omassa kunnassa varmistetaan laadukkaina.

Laatu? Totta, keskittämällä palvelu yhdeksi pisteeksi on helpompi valvoa laatua, mutta...Oikeiston laatu tarkoittaa toteutuessaan, vaikka niin ei saa sanoa, että se, jolla on varaa maksaa palveluista, saa sitä. On oltava varaa ja aikaa matkustaa palvelujen luo. Yksityisiä, maksullisia palveluja otetaan osaksi kunnan palveluja jopa ainoiksi vaihtoehdoiksi.

Vasemmisto vaatii lähipalvelut toimiviksi, kaikkien saavutettaviksi, tasa-arvoisiksi asuitpa missä päin kuntaa (Suomea) tahansa.

Ilmeinen tarkoitus on, että kuntien väliset yhteistyösopimukset puretaan ja muodostetaan suurkunta sopijakunnista? Mikä muuttuu? Näen ainakin yhden hienon asian. Nyt on valittu kuntien valtuustoissa edustajat hoitamaan kuntayhtymien ym. asioita, pienryhmät on joka kunnanvaltuustossa sivuutettu. Toisen asteen demokratia ei olekaan aitoa, kun isot puolueet jakavat hallintopaikat (mutta eivät vastuuta yksin). Ison kunnan päättäjinä pienryhmätkin ovat mukana kaikessa.

Maakunnan kokoinen kunta voi olla hyvä talouden kannalta. Maakunnan kokoinen kunta on demokratian kannalta kauhistus.

Liikuttavan yksimielistä

Lähipalvelut on turvattava...
Joka ikinen puolue tai ryhmittymä sanoo näin. Sanoo ja tarkoittaa sitä.
Mutta kunnon käskyssä on myös Mitä se on-osuus. Ja siinä on eroa.

Kuntaliitossopimus on pääasiassa turva kunnan pääkeskuksen ulkopuoliselle alueelle. Taataan niiden palvelujen taso, jotka ovat sopimishetkellä, esimerkiksi viideksi vuodeksi. Taataan myös työntekijöiden toimeentulo.

Sopimus on voimassa määräajan, ja sitten on kirves heilunut, lähes poikkeuksetta.
Palvelut ovat karanneet keskustaan. Työntekijöiden asemaa ei sopimusaikana ole hoidettu, ja kas, he ovat tarpeettomia loisia, kun olisi ollut vuosia aikaa etsiä korvaavaa työtä myös kunnan organisaatiossa.

Lähipalvelut on siis turvattu. Omassa kunnassa on edelleen palvelu. Kun keskitetään, on taattu palvelun laadun säilyminen - niin on ainakin sanottu meille sinisilmäisille.

Todella iso kuntaliitosrumba tarkoittaa tässä mielessä aivan kamalia. Esimerkiksi Luumäen rajalta on vaikkapa Korvenkylään nytkin matkaa yli 60 kilometriä, sentään valtatietä. Entä sitten uudessa, vielä valtavammassa kunnassa: jokin laitos sijoitetaan vaikkapa Luumäelle, omaan kuntaan, ja Parikkalan perämutkista saman kunnan asukas tarvitsee palvelua. Palvelu on omassa kunnassa - lähipalvelu? Jo nyt, EKSOTE-aikana, lappeenrantalaisia vanhuksia on rahdattu Parikkalaan kauas omaisistaan, kodeistaan, ystävistään laitostumaan kai sitten, helpommiksi hoitaa?

Tällä ajatustavalla palvelut voisi keskittää Helsinkiin, koko Suomen lähipalveluiksi. Aika usein näin taitaa tapahtuakin.

Palvelujen keskittäminen todella säästää. On nimittäin keksitty takuuvarma automaatti! Kun palvelu on kaukana tai muuten hankalasti saavutettava (kuten päivystys), ihmiset jäävät herkemmin kotiin, vaikka olisi todellista tarvettakin.
Ja loistava johtopäätös tästä on, että palvelua voidaan edelleen ajaa alas, koska kysyntä on vähentynyt: tulkinta on, että tarve on vähentynyt.

Toisinkin päin on tapahtunut. Esimerkiksi ympäristötoimen toimipisteitä on sopimuksen mukaan pidetty auki, vaikka kävijöitä ei olisi kuin kaksi vuodessa. Olisiko järkevämpää olla kännykän ja netin päässä keskustassa tekemässä työtä kuin päivystää seiniä, varsinkin kun esimerkiksi lakisääteisistä monen alan terveys- ja ympäristötarkastuksistakaan ei ehditä tekemään kuin kolmannes.

Ei. Lähipalvelu tarkoittaa minulle saavutettavissa olevaa palvelua. Palvelu ei voi edellyttää oman auton hankintaa tai tukemattomia taksimatkoja kymmeniä kilometrejä.

Tällainen venkoilu ihmisten perusasioilla panee etsimään helpompaa reittiä päästä palvelujen piiriin. On synnytetty suoranainen tilaus yksityisille toimijoille.
Osa heistä tekee työnsä asiallisesti ja todellakin täydentää kunnan palveluverkkoa. Osa on puhtaasti rahastamassa, osa toimii lakien ja säännösten harmaalla alueella, kun valvonta on olematonta. Isoimmat kotiuttavat tulonsa ulkomaille. Hyvää tietysti on, että syntyy elinkeinotoimintaa, syntyy verotuloja, mutta kunnalle jäävät yhä ne varattomat ja ne, joita yksityinen ei pysty tai halua hoitaa.

Palvelut voidaan yrittää korvata palveluseteleillä tai esimerkiksi päivähoitoa korvaavilla kotihoitotuilla, Lappeenranta-lisillä ym. Kaunis ajatus valinnanvapaudesta - vai osoitus palveluverkon toimimattomuudesta ja haluttomuudesta hoitaa kunnan perustehtävää? Molemmat, ja asiat on nähtävä joka kerran yksilöstäkin lähtien, tilanteen ja tarpeen mukaan. Olen usein kysynyt ääneenkin, paljonko näidenkin rahojen avulla olisi voinut lisätä tai laatuistaa kunnan omaa palveluverkkoa.

Eu suoraan valehdeltiin meille subsidiariteettiperiaatteella, eli läheisyysperiaatteella. Päätökset tuodaan lähemmäs ihmistä. Jep.