Presidentti

Pre sident. Istuu edessä. Siis puheenjohtaja.
Paras vertaistensa joukossa, primas inter pares.

Presidentti. Vaaleilla valittu. Tarkoin perustuslailla määriteltyyn tehtävään valittu.
Tehtävät liittyvät lakien ja asetusten antamiseen ja voimaantuloon, yleensä allekirjoittamiseen. Kansan keulakuva ulospäin.

Presidentti ulkopolitiikan johtajana, ylipäällikkönä. Presidentti erivapauksien myöntäjänä ja armahtajana. Viimeinen sana, parlamenttin hajottaja, hallituksen runnaaja. Korkeimpien virkanimitysten antaja.

Presidentti maailmanpoliisina, pääministerinä, sormi ydinaseen laukaisijalla. Liikaa valtaa yhden kansan yhden puolueen miehellä. Demokratia toimimassa rahalla ja julkisuuskuvalla.

Presidentti diktaattorina. Itse valitsemanaan, itse valtaoikeuksiensa rajat määrittelevänä. Edellisen presidentin poika on demokratiassa seuraava presidentti.
Aina oikeassa, ajatusten Tonava. Supermies. Meillä menee hyvin, koska presidentti sanoo niin. Toisinajattelijoita ei ole.

Kansa on rasite. Presidentin ja valtaeliitin täytyy pysyä vallassa, vaikka maa tuhoutuisi ja kansa lakkaisi olemasta. Totta kai, onhan presidentti itse itsensä valinnut ja asein valta kuuluu pitää.

Presidentti kyyristelee piilossa, johtaa jotakin pientä neuvostoa, todellinen valta on puhemiehistöllä ja puolueella.

Presidentti on kansan mielestä vallan tärkein instrumentti, vaikka hänellä ei todellista valtaa olisikaan. Presidentin tulee ola edustava ja puolison kaunis. Presidenttiä pitää äänestää, vaikka tärkeämmissä vaaleissa ei äänestäisikään.

Kaipaan presidentti-sanan oikeaa käyttöä. Demokratian irvikuvassa ei saa käyttää noin jaloa sanaa!

Laki vai lain henki

Lakia voi lukea sanatarkasti. Siksihän se on kapulakieltä: pienintäkään väärintulkitsemisen mahdollisuutta ei saisi olla.
Laki on laki, ei vain toimintaohje.

Lain henki lienee se, mitä lailla halutaan saada aikaan. Joskus käy niin, että sanatarkasti lakia lukemalla lain henki ei toteudu, tapahtuu kielteistä, ei toivottua.
Tämä on tavallista esimerkiksi sosiaalipolitiikassa: laki ankarasti luettuna sulkee pois toisia tukimuotoja, jos saa toisen, vaikka ilmiselvä tarkoitus olisi parantaa toimeentuloa.

Yleinen mielipide ei ole laki. Usein valitettavasti laki jää jälkeen. Syvä huokaus: ympäristöasioissa teemme valtavaa vääryyttä ihmisille, kun laki ei muista nimenomaan kieltää.

Nyt säädetään vanhuspalvelulaikia. Varsinkin puhuttaa henkilöstömitoitus. Heti nousee mieleen parikin pelkoa. Esimerkiksi minimistä tulee helposti normi, aiemmin isommalla henkilökunnalla toimineet luonnollisesti säästävät pienentämällä työporukkansa lain sallimaan minimiin.

Toinen vaara on olla samaan aikaan säätämättä pätevyysvaatimuksia. Ei siivooja ole hoitohenkilö, ei hallintoviranomainen, ei pyykkäri - pelkkä paikallaolijoiden lukumäärä ei ratkaise.

Jos muu henkilöstö, hoitotyötä tukeva porukka potkitaan pois, varsinaiset hoitovastuulliset hoitavat myös nämä aputyöt eli juuri äskenmainitut siivoamiset, tiskit, ruoanlaiton, pyykin, hallinnon, huoltotyöt. Ovatko he samaan aikaan vanhusvastuussa, läsnä, hoitotyössä?

Kuvan henkilöllä vanhuus alkaa jo häämöttää.

Olympian jalo taisto

Ovatko sodat tauonneet?
Miksi naisia lasketaan pyhään Olympian kulttipaikkaan?

Jotakin on toteutunut: voittaja saa maallista kunniaa, tontteja, rahaakin?

Kisat ovat paisuneet kuin pullataikina. Kun laji saa olympiastatuksen, sen arvo kasvaa potensseissa. Markkina-arvo, kiinnostavuusarvo, jopa sponsorointiarvo.

Lajeja on liikaa. On, ja on sellaisia, joita ei esimerkiksi Suomessa lainkaan tunneta saati harrasteta. Kriteerit olympialajiksi sisältävät kuitenkin maailmanlaajuisen kattavuudenkin.

Karsia pitää, karsitaan siis. Mutta kun tuntuu, että juuri niitä ei voi karsia, joita pitäisi. Varakas, ammattilaisuuteen perustuva laji lähtee viimeiseksi?

Karsittaisiinpa vaikkapa lajiryhmien sisältä edes. Mihin ihmeeseen esimerkiksi tarvitaan kymmeniä uintilajeja, joista osa on keinotekoisia eikä lainkaan käytössä muuten kuin kilpailuissa. Miksi samallakin tyylillä on niin monia matkoja?
Yleisurheilussakin on selkeitä karsimispaikkoja. Kuka esimerkiksi keksi laittaa hevoslajeja juoksijoille, este- ja aitajuoksuja siis. Moukarinheitto, onpa luontevaa. Seiväs on välineurheilijoille, kestävyysjuoksulajeja on liikaa.

Useimmissa lajeissa voisi sisäisesti karsia. Vaikkapa näin: vain yksi haulikkolaji, vain yksi pistoolilaji, vain yksi kiväärilaji.

Kisat ovat niin isot, että kolmas maailma ei koskaan voi niitä järjestää. Ihan pakko on palata edes vähän lähemmäksi juuria. Toivottavasti ei kuitenkaan aivan alkuun: pankration, laji, jossa sai tehdä mitä vain, laji, joka usein päättyi vastustajan kuolemaan, ei toivottavasti palaa.

Kuvan urheilija on vasta uransa alussa.

Matkailu avartaa

Kansallinen vierailuviikko: omaa väkeä oljamissa, Maija ja lapset pitkäänkin, Mikko vielä pitempään. Yksi ja toinen yllätyskävijä ja "ottotytärkin" perhelomalla. Aika hienoa!

Leo-poika on urheasti ollut ilman äitiä, isiä ja kissaa yötä vaarilla ja mummolla. Aika sankari! Kun Kia pörähti pois, suurin huoli oli, millä autolla Leo sitten lähtee, ei se että tulee ikävä. No, Nissan auto lähtee huomenna - jo helpotti! Eikä mitään ongelmaa ollut päiväunissa, leikeissä, syömisessä, saunomisessa, ei edes nukkumisessa.
Vieressä nukkunut vaari tietää, että poika on kuuma kuin patteri, moksii ja koskettelee käsin ja jaloin ja liikkuu eri puolille sänkyä unissaan. Mutta nukkuu.

No sitten Helsinkiin, sapuskaa naamariin ja edelleen Turkuun. Leo istui tanakasti hereillä vaarin kyydissä ja laski tunneleita. Mummo oli luvannut viedä pojat Muumimaailmaan. Kuuluuhan tuo mummodiplomiin? Aape majoitti Maijan, pojat ja vaarin ja mummo meni Lelun luo yöksi. Ja hyvin pärjättiin!
Ja seuraavana aamuna sitten vaari ajaa kajautti Naantaliin ja seikkailu Muumimaailmassa tapahtui. Liian vähän henkilökuntaa, huonoa siisteyttä, ylihintaa ja käsittämätön lippujen hinnoittelu - elämys toki silti!

Muumimaailman jälkeen vähän haukattiin ja pojat pakattiin kotimatkalle Helsinkiin. Nukkuivat, niin oli tarkoituskin.

Yksi ostospäivä vietettiin vielä Turussa ja sitten laivailimme kahdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi Tukholmaan. Sää vähän sotki elämyksiä, mutta eiköhän tärkein selvinnyt: Lappeenrannassa on ihan samanlaiset mahdollisuudet käydä niissä aina samojen ketjujen kaupoissa kuin ns. suuressa maailmassakin. Metro takkuili, korvaavia busseja ei koskaan tullutkaan - Ruotsi ei toiminut kuin Strömsössä...

Kiva oli kotiinkin tulla. Pitämään sadetta - koko kotimatkan satoi, ja kotona on nyt oltu huippusateissa pari päivää. Mutta mansikoita on julmasti, myös pakkasessa jo!

Kuva on hotellin ikkunasta Värtan satamasta.

Matonpesun anatomia

Matto on pestävä. matto on pestävä, vaikka se olisi ollut lattialla vasta viikon. Kun pinosta matot loppuvat, otetaan lattialta lisätyö.

Katso pihapuitasi, katso sadevesitynnyriä. Jos ilma on sakeanaan männyn tai koivun siitepölyä, älä vie mattojasi pihalle pölyttymään - varsinkin kuivaaminen ulkona, pari päivää, riittää allergisoimaan perheesi vuodeksi. Koivu voi karistaa tahmaisia lehtituppiaan, koivu voi karistaa hedenorkkojaan. Ja viimeinen kiusa on sitten se koivun siemensade: pientä kärpäsennäköistä siementä leijaa tuhansittain etsiäkseen juuri sinun mattosi.

Pese alustasementti ennen matonpesua. Pese kuivausriu´ut ja valutusriu´ut. Pese saappaasi: aika veikeää on polkea esimerkiksi vaseliinitahroja mattoon? Varaa tahranpoistoainetta mäntysuovan lisäksi, kynsiharja paikallislisäputsaukseen. Liota kaikkein likaisimpia mattoja. Etsi mieluummin etukäteen kama paikalle: on varsin turhauttavaa kastella matto levälleen sementille ja huomata, että ai niin joo, pesuvälineethän jäivätkin autoon ja auto on...Toinen kiva etsittävä on se jossakin oleva tyhjä mäntysuopapullo: aika taloudellista on ostaa kanisteri suopaa, mutta huomata, että siitä voi vain kaataa tai roiskauttaa, ei ruiskuttaa suopaa.

Pitäisi järjestää vähintään kahden päivän pouta, jotta matot saavat kuivua ulkona. Hidas sadekatos- tai sisäkuivaus saa aikaan "ulon" hajua, mattosi haisee kuin märkä koira. Samoin käy, jos matto saa pienenkin sadekuuron niskaansa. Ole aina valmiina kiitämään ja siirtämään mattoja turvaan sateelta: jo etukäteen olet tietenkin muistanut pyyhkiä pölyt esimerkiksi ovien päältä, jotta et saisi mattoihin kuraraitaa. Onhan auto ajettu pois katoksesta ja tilaa raivattu? Onhan autokatos märkänä lakaistu: voi tulla ja joskus on tullutkin niin kovia tuulenpuuskia, että katoksen lattian hiekka on pöllynnyt juuri pestyihin mattoihin. Kestääkö pyykkinarusi mattojen painon? Onko sinulla huonetilakuivuri peräti?

Mattoja voisi pestä vaikka 50 päivässä. Kunnon vesimäärä, tasainen alusta, pitkä harja. Kauankos tuota! Mutta tulee krittinen raja, meillä se on noin 7 mattoa: pitää olla kuivaustilaa, pitää olla valutustilaa, pitää olla varatilaa sään varalta.

Miten olisi kätevää pestä, valuttaa pihalla, heittää matot saaviin ja käydä rannassa huuhtomassa ja mankeloimassa esikuivatus. Mutta ei saa, ei voi, Pien-Saimaa on pelastettava tälläkin tavalla. ON. Pesupaikka rannassa kuivalla maalla? On kuulemma kätevä: Kyllä varmaan on. Olkoon rauhassa: seisovassa vedessäkö se matto pitäisi huuhtoa. Joka matolle pitäisi laskea uusi vesi. On ihan eri asia lähteä pesemään yksi matto kuin ne seitsemän päiväannokseen kuuluvaa. En lähde, ja jos joku sen minulta vaatii, vaatii samalla itsensä matonpesijäksi.

Liotus. Pesu kunnon varsiharjalla ja mäntysuovalla. Tarkkomiset esimerkiksi "Pinkillä" (Vanish)ja kynsiharjalla. Riittävä paine letkussa, kunnon suutin. Riittävä valutusaika jo ennen huuhtelua. Eiköhän puhdasta tullut - kertomus kauhasta ja sadevesitynnyristä huuhteluna jääköön omaan arvoonsa. Vettä ei koulu kohtuuttomasti, kun muistaa antaa valua enimmät pesuaineet nurmikolle.

Painepesuri? Olen vakavasti harkinnut, mutta ei vielä. En halua katkoa loimia liialla paineella. Ja toisekseen, työ on kivaa, jos edellytykset ovat kohdallaan.

Naapurisopu ei matonpesusta häiriinny. Vaimo kyllä saattaa herätä: ulkohana pitää tietyllä paineella aikamoisen jurinan, koko talo tärisee. Valumia vesistöihin ei tule, olemme kaukana vedestä.

Nyt on tämän kesän projektista puolet tehty. Kivaa hommaa. Jos vain olisi poutaa.

Poliitikon on helppo heitellä lukuja

6,5 kertaa 13,5 cm, noin suunnilleen. Siis kympin seteli. Eli noin 88 neliö-cm.
Tavalliseen huoneeseen, esimerkiksi makuuhuoneeseen, joka on noin 12 neliömetriä, voisi latoa seteleitä vieri viereen siis noin 120000 : 88 eli noin 1363 seteliä.
Tehdäänpä näistä metrin pinkkoja. No ei riitä tila sille, mitä ajattelin: sata miljardia Espanjan tukea vaatisi miljoona metrin pinkkaa kymppejä, huoneen 1363 ei riitä ei mihinkään. 737 kämppää pitää olla.

Kuvittele pankkineitiä laskemassa rahoja kympin seteleinä. Voisi tulla rakko sormeen, jopa huuleen, jos välillä sormea kostuttaa - no ei riitä elinikä laskemiseenkaan, edes lepäämättä välillä. Sijoittajan bittisormi on nopea, hyvässä ja pahassa.

Tai kuvittele meikäläistä normaalipalkkaista, esimerkiksi 30 000 e vuodessa hankkivaa, tienaamaan sataa miljardia. Saattaisi kulua toinenkin vuosi...33 vuotta menisi jo eka miljoonaan, miljardiin 33 000 vuotta, 100 miljardia vaatisi siis koko miehen palkan
3 300 000 vuoden ajan. Tai toisin päin, 3 300 000 ukkoa antaa koko vuosipalkkansa. No töitähän tekee muutama muukin - mutta rahoittaja on oikeasti se työntekijä, ei koijaripankkiiri sijoittajineen, joka nyt pelastetaan. Taas.

On aika lailla helpompaa puhua sadasta miljardista kuin vaikka sadastatuhannesta miljoonasta. Luvut eivät enää merkitse mitään, miljoonakin on jo jotakin konkreettisesti käsittämätöntä. Ellei maksa talolainoja...

Ei ole varaa luontoon?

Luonto on suojelemisen arvoinen. Sellaisenaan, perustelematta ihmisen arvoilla mitenkään.

No tietenkin perustellakin saa. Hyviä perusteita olisi esimerkiksi ihmisen täydellinen riippuvuus luonnosta, luonnon kiertokulusta, kasvien ja levien tuottamasta hapesta, hiilidioksidin poistosta, yhteyttämisestä syntyvästä ravinnosta. On jo vähitellen uskottava kasvihuoneilmiöönkin.

Liian kaukaista, ei riittävän konkreettista. Olisiko lähijärven sinilevä helpompi ymmärtää?
Olisiko ilmaston ääri-ilmiö riittävän konkreetti asia sanomaan, että tarttis tehrä jotakin?
Turvesuo ja samea vesi, kaivos ja kuolleet linnut? Karvejäkälän puutos rungoilta ilmansaasteiden merkkinä?

Isovelipuolue SDP sai nuoren varapuheenjohtajan. Tämä loihe lausumaan, että SDP onkin punavihreä puolue! En ole edes mustasukkainen vasurien keksimästä termistä, jos sille jotenkin saadaan sisältöä demareiden toimintaan. Muuten kyllä, on aika tylyä kaapata toisen brändi ja ryvettää se sanahelinäksi. Ihan kuin Väyrys-Paavo tahtoo ratsastaa ympäristöihmisten "Kestävä kehitys"-termillä, vaikka hän näyttää sillä tarkoittavan vain luonnon hyväksikäytön jatkamisen mahdollisuutta.

Luonnon tuho on usein tahatonta. Usein se on myös ymmärtämättömyydestä johtuvaa. Osa on suoranaista kulutuksen ikuista kasvua, jonka vaikutusta ihminen ei (muka) osaa yhdistää luonnon tuhoon. Mutta kun tuho on tietoista, tahallista jopa: esimerkiksi ei ole haitatonta tapaa ottaa turvetta, ei ole haitatonta kaivosta. Lyhyen ajan taloudellinen hyöty on tärkeä, mutta kun hyöty on vain joillekin ja haitat kollektivisoidaan kaikille, jopa tuleville polville.

Rauhoitus on konkreetti tapa suojella. Lajien suojelussa onnistutaan. Mutta kenellä on varaa rauhoittaa alueita? Usein ei riitä, että esimerkiksi puu suojellaan vaikkapa liito-oravan pesäpuuna: iso alue, elinpiiri täytyy suojella.

Yksittäisellä ihmisellä ei ole kykyä suojella. Mitäpä se minun toimintani merkitsee isossa asiassa. Siispä lainsäädäntö avuksi: valitettavasti vain useat päättäjät ovat elinkeinoelämän asialla enemmän kuin luonnon, ikään kuin maamme olisi yhä sillä tasolla, että vain elintason nostamiseen on varaa.

Kuva on sädekehä päähäni. Omatoimisesti suojelen Kylkispuron rantalehdon.